sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Etsin, kaipaan, kyselen: tiellä aikuiseen uskoon


"Tämä kirja on tarkoitettu keskellä aikuisen uskon kielen etsintää", näin kuvaa Ylva Eggehorn kirjan alkusanoissa. Valitsin tämän kirjan nimen mukaan.  Odotin kirjalta jonkinlaista selkeyttä omiin uskon pohdintoihini. Ensimmäisen kerran kirjan lukiessani kesäkuuusa, jäi tunne, että kirjan teksti oli minulle liian vaikeata. Se ei tavoittanut minun etsintääni, kaipaustani ja kyselyäni.

Tänään olen kirjaa uudestaan selannut blogikirjoitusta varten - palauttaakseni mieleeni, miksi kirja jätti minut kylmäksi. Ehkä elämäntilanne kesäkuussa oli sellainen, etten kokenut saavani tästä kirjasta, sitä mitä kuvittelin hakevani.  Ennen tätä kirjaa oli lukenut Anthony de Melon teoksia, joiden sanoma oli koskenut syvälle sydämeeni.

Nyt kirjan tekstistä hyppäävät silmilleni sanat:
"Minä olen pelokas ihminen. Pelkään virheiden tekemistä, pelkään etteivät muut rakastaisi minua, pelkään joutua ristiriitoihin toisten kanssa. Jumalaa en kuitenkaan pelkää. Pelkää muiden ihmisten tuomioita. Hehän eivät tiedä mitä epäonnistuminen on minulle maksanut. Heillä ei ole aavistustakaan siitä, miten monta yritystä olla antamatta periksi on edeltänyt romahdusta, rintamakarkuruutta, hutilointia tai vilppiä."  (s. 10)

Sitähän minä pelkään - ristiriitoja ihmisten kanssa. Kavahdan hyökkääviä ihmisiä ja yritän heiltä suojautua.  Toisinaan en huomaa olevani tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa - isku sivaltaa vasten kasvojani ja minun on vaikea koota itseni sellaisten kohtaamisten jälkeen. Minun on vaikea antaa tilanteen mennä - usein se jää pyörimään päähäni useaksi tunniksi, ehkä päiviksikin. Sellaisten tapaamisten jälkeen, olen pitkään ylivarovainen outojen ihmisten kohtaamisissa.  Menee aikansa, että jälleen uskallan luottaa ihmisiin - uskallan elää täysipainoisesti.

"Rakkaus on vaarallista. Meillä on monia puolustuskeinoja suojata itseämme sitä vastaan. Läheisyys voi tuntua pahalta, se voidaan kokea uhkaavana. Vain tiettyinä harvinaislaatuisina hetkinä rakkaus murtautuu meidän suojamuuriemme läpi ja luo aidon, voimallisen  kohtaamisen"  (s. 56)

Mitä on rakkaus? Rakkauden filosofiaa pohdittiin viime syksynä Lapuan Filosofiapäivillä. On monenlaista rakkautta, mutta voiko kaikkia rakastaa? Tarvitseeko kaikkia rakastaa? Mitä jos minua ei kukaan rakasta? Kestäisinkö sen, ettei kukaan ihminen minua rakastaisi? Jos mieheni lakkaisi minua rakastamasta, olisi siitä selviäminen vaikeata, mutta ei mahdotonta. Jos lapseni lakkaisivat rakastamasta minua, sen hyväksyminen tuntuisi mahdottomalta - olisiko minulla, mitään halua enää silloin elää... Jos vanhempani lakkaisivat rakastamasta minua, olisi sekin sydäntä särkevää, mutta uskoisin siitä selviäväni.  Onko siis lasteni rakkaus minulle ihmisrakkauksista tärkein? Riittäisikö minulle pelkkä Jumalan rakkaus?  Jaksaisinko elää pelkästään sen varassa?  Toivon, ettei minun tarvitsisi sellaista kuitenkaan kokea elämässä... en ollenkaan varma, että jaksaisin pelkän Jumalan rakkauden varassa.

Ylva Eggehorn puhuu meditaatiosta, retriiteistä.  Meditaatio olen kokeillut, mutta en ole sitä osannut sisällyttää jokaipäiväiseen elämääni.  Retriitissä haluaisin joskus käydä, mutta elämäntilanteeni estää minua osallistumasta mihinkään pidempään, ehkä päiväretriitti ja yöksi kotiin olisi minun tapani.

Törmään jälleen Ristin Johanneksen teksteihin. Lisään hänen teoksensa luettavien listalleni.  Ehkä tutustun myöhemmin Ylva Eggehornin muihinkin teoksiin.

Ylva Eggehorn: Etsin, kaipaan, kyselen: tiellä aikuiseen uskoon, Kirjapaja, 2003
suomentanut Kai Takkula
(aikaisempi painos ilmestynyt nimellä: Saako usko kasvaa?, 1986)
(ruotsl. alkuteos Språk för en vuxen tro, 2001)
Mistä hankittu: lainattu Ilmajoen kunnankirjasto




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti