sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Elämänviisaus: Kokemustietoa uusille sukupolville

Hannele Koivusen Elämänviisaus: Kokemustietoa uusille sukupolville julkaistu 2000-luvun alussa.  Kirjaa varten on haastateltu pariakymmentä yli 70-vuotiasta suomalaista miestä ja naista.

Kirjan alussa Hannele Koivunen pohtii vanhuuden viisauden oivaltamisen tärkeyttä ja kokemustiedon luonnetta.

Tämän kirjan seniorit ovat syntyneet 1910-  ja 1920-luvuilla. Heistä jokainen on kokenut siis sota-ajan. Luonnollisesti se näkyy vahvasti heidän kirjoituksissaan. Minkälaisen perinnön antavatkaan 2010- ja 2020-luvun seniorit, 1930- ja 1940-luvuilla syntyneet, osa heistäkin vielä sodan kokeneita.

Pohdin muutamin sanoin, mitä nämä seniori-ikäiset antoivat kertomuksillaan minulle.

Martta Alanko: Itselleen pitää olla armollinen
Martta on 86-vuotias, kotoisin Sodankylästä.  Hänen elämänsä on ollut monenkirjavaa, kuten hän itse sitä nimittää. Ensimmäinen avioliitto oli se surullinen tarina – viinaa ja vieraita naisia. Toinen avioliitto oli onnellisempi, mutta mies menehtyi seitsemän avioliittovuoden jälkeen.  Lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset ovat olleet elämän ilo ja suola.  Niin myös läheisesti ystävät ympäri Suomen.

Elämän rikkinäisyydestä hyväksyy osan. Täysi usko Jumalaan on auttanut, en olisi muuten selvinnyt.”

Martta on lestadiolainen, hänen vanhempansakin olivat. Hänelle heidän vakaumuksensa sopii. 

Armollisuus, usko Jumalaan, läheiset ihmiset – elämän kantavimmat voimat.

Terttu Arajärvi: Rakkaus merkitsee aikaa
Terttu on luonnollisesti tunnettu julkisuuden henkilö. Hän syntyi vuonna 1922 ja kuoli 2014.
Hänenkin ilonsa ja voimavaransa on perhe; lapset ja lastenlapset.  Tertun elämäntyö on ollut lastenpsykiatrian parissa.

Menneen ajan viisautena haluan korostaa harkintaa, pitkäjänteisyyttä, asioiden miettimistä ja hiljaisuutta. Sitä, että asiat saavat kypsyä rauhassa ja saa miettiä. Tarvitaan laatua: hiljaisuuden aikaa.”

On lupa olla paikoillaankin, kuunnellen hiljaisuutta, ei tarvitse koko ajan mennä ja suorittaa.

Vivica Bandler: Tärkeintä elämässä on huumori
Vivican elämäkerran Vastaanottaja tuntematon (Otava, 1992) olen mielestäni lukenut….
Vivica syntyi vuonna 1917 ja kuoli vuonna 2004.

Suurin ilo elämässä on rakkaus. Myöskin rakastuntu ystävyys on minusta hirveän tärkeää.”

Haluaisin sanoa, että kulttuuri on ainoa mikä kannattaa!

Uskalla elää elämäntäyteistä, elämänrikasta, elämyksellistä elämää.

Inga-Brita Castrén: Ekumenia rakentuu yhdessäkokemisen kautta
Inga syntyi vuonna 1919 ja kuoli 2003.

Minulle hän oli tuntematon julkisuuden henkilö. Tämän kirjoituksen myötä heräsi mielenkiinto hänen teoksiaankin kohtaan:

Avoimuuteen sidottu: näköaloja ja kokemuksia kansainvälisessä ja ekumeenisessa työssä, Kirjaneliö, 1990

Anna meidät toisillemme: hartauksia yhteisellä tiellä, Herättäjä-Yhdistys, 1994

Castrénin suvussa on ollut paljon herännäispappeja ja herännäisyys on ollut minulle herätysliikkeistä läheisin

Liikuimme Lapualla herännäistaloissa seuroissa ja siellä käsitykseni herännäisyydestä syveni.”

Minun elämäni on ollut ihmeellinen seikkailu, jossa on avautunut odottamattomia ovia.”

Kristittyjen ykseys, naisten arvostaminen.

Niilo Hallman: Lääkärin pitäisi tulla lapsen luokse
Niilo syntyi 1916 ja kuoli vuonna 2011.  Hallman-yhtiöt on ollut hänen suvussaan erimuotoisena viidessä polvessa.  Niilo Hallman valittiin Lastenklinikan johtajaksi Arvo Ylpön jälkeen vuonna 1957.

Niilo Hallmanista on kirjoitettu elämäkerta, Niilo Hallman : elämäntyönä lapset, Recallmed, 1991

Lasten ja nuorten hyvinvointi, vanhempien tukeminen ja kannustaminen vanhemmuuteen.

Mikko Juva: Aika on käydä sotaa ja aika tehdä sovinto
Mikko on ensimmäisiä arkkipiispoja, jotka muistan lapsuudestani. Hän syntyi 1918 ja kuoli vuonna 2004.

Mielenkiintoista oli lukea Mikko Juvan kasvienkeräysharrastuksesta, joka oli melko ammattimaista kasvientutkimista ympäri maailmankin.

Mikko Juvan kirjoittamia kirjoja täytynee lainata jossain vaiheessa kirjastosta.

Omien arvojen varassa kulkeminen, toisten näkemyksiä kunnioittaen.

Marja-Terttu Kiviniemi: Aina voi olla yksi enkeli enemmän
Marja-Terttu syntyi vuonna 1924 työläiskodin kirvesmiehen nuorimpana tyttärenä.  Hän on toiminut opettajana.

Jokainen ihminen voi omalla elämällään antaa lähimmäisilleen pikkuisen toivoa. Maailmassa on niin paljon kaunista ja hyvääkin. Kaipaisin jonkun poliisitelevision vastapainoksi ohjelmia, jossa korostettaisiin sitä, että ihmisillä on toivoa.”

Maailman kauneus, toivo paremmasta huomisesta.

Reino Korpijaakko: Istutin 35 000 puuta
Reijo on syntynyt vuonna 1924 Steniusten perinteisen pappissuvun jäsenenä.  Pielisjärven kirkkoherroina toimi hänen viisi esi-isäänsä peräkkäin.

Arjen ilona ja harrastuksen minulla on ollut metsä ja metsänhoito.

Huolenpito ihmisistä ja luonnosta.

Erik Kråkström: Kauneutta rakentamassa
Erik syntyi 1919 ja kuoli vuonna 2009. Hän oli arkkitehti ja professori.

Tasa-arvo on kiinni yksilöstä ja yksilön mahdollisuudesta ymmärtää ja kouluttaa itseään. Kun tietää, miten vaikeaa tasa-arvo on ihan omassa itsessä, niin koulutus ja kasvatus ovat ainoa mahdollisuutemme.”

Arjen suuria iloja ovat yhdessäolo ja kauneus sen kaikissa muodoissa, myös sisällöllinen kauneus. Luonto, kirjallisuus, musiikki.”

Arkkitehtuuri – luovuutta, ekologisuutta, arvoja.

Aarne Laurila: Ihmiskunnan ykseys ja henkinen tasa-arvo
Aarne on syntynyt vuonna 1929, neljännen polven helsinkiläinen, isänsä puolelta hämäläinen. Hän kirjallisuudentutkija, joka on saanut professorin arvonimen. Hän kirjoittanut monia mielenkiintoisia kirjoja, jotka menevät lukulistalleni.

Jospa ihmiset katselisivat paitsi eteenpäin, myös taaksepäin ja koettaisivat nähdä kehityksen tai elämän pitkää linjaa.”

Usko huomiseen, muista eilinen.

Anna-Liisa Leppävirta: On parasta olla ominta itseään
Anna-Liisa syntyi vuonna 1909 Helsingissä työväenluokan perheeseen.

Kirjailijoille on kirjoittanut paljon. Siihen aikaan ei edes kirjailijoilla ollut kirjoituskonetta ja niinpä työ tehtiin niin, että he sanelivat ja minä kirjoitin.”

Tärkeintä elämässä on päästä sopusointuun itsensä kanssa, vaikka se on varmasti usein vaikeaa.”

Luku- ja kirjoitustaito – elämäntaidoista tärkeimpiä

Saara Mikkola: Marttana naisten arjessa

Saara syntyi vuonna 1927 ja kuoli vuonna 2012.  Hän on toiminut poliitikkona ja Marttaliiton puheenjohtajana.
Hän on myös toiminut opettajana kolmisenkymmentä vuotta.

Lapset haluavat näytellä ja esiintyä. Lasten luovuus on niin ihmeellistä, ettei sitä saisi tuhota ja surkastuttaa.”

Luovuus on Luojan lahja.

Erkki Nikkanen: Kaikkien maiden veturinkuljettajat ovat vaatimatonta ja tunnollista väkeä
Erkki on syntynyt 1922 Karjalan Kannaksella Kanneljärvellä.  Hän on työskennellyt veturinkuljettajana sekä toiminut myös veturimieskoulussa opettajana.

Asenteiden pitäisi muuttua enemmän siihen suuntaan, että yhteiskunta pitää huolta heikoista yksilöistä, vanhuksista ja sairaista

Huolehditaan lähimmäisistä.

Lassi Nummi: Ikuinen ei tarvitse sanoja
Lassi syntyi vuonna 1928 ja kuoli 2012. Hänet tunnemme runoistaan.

Toinen, toisenlainen iso ilo on, kun runo suosuu tulemaan esille. Kun jokin asia ilmaisuaan ja kirjoittamalla sille löytää sanat.”

Kulttuuri kukoistaa – antaa kaikkien kukkien kukkia.

Aune Pietarinen: Huolenpito ja vapaa isänmaa
Aune on syntynyt vuonna 1915 Karjalassa Kirvussa.  Hän työskenteli Hyvinkään villatehtaalla.

Minulle tärkeintä elämässä on ollut se, että Suomi säilytti itsenäisyyden. Vapaa isänmaa on kaikkein arvokkain asia.

Kiitollisuus kotimaasta – vapaudesta elää ja asua.

Eva Ryynänen: Kuvia puun sisässä
Eva syntyi vuonna 1915 ja kuoli vuonna 2001. Hän oli tunnettu kuvanveistäjä.

Elämän suurin ilo on tehdä sellaisia kuvia, jotka ovat aiheiltaan viehättäviä eivätkä kammottavia.”

Onni ei tule ulkoapäin, vaan ihmisestä itsestään.”

Taidekuvat, luonnonkuvat tuovat elämään elämyksiä –  monenlaisia tunteita.

Aarne Saarinen: Koen ylpeyttä siitä, että kuulun kivenhakkaajien ammattikuntaan
Aarne syntyi vuonna 1913 ja kuoli vuonna 2004.  En muistanut, että tämän niminen on ollut poliitikkona Suomen kommunistisessa puolueessa.

Olen kokenut, että yhteisöllisyys on voimistunut. Parhaimmillaan se tarkoittaa yhteistä vastuunkantamista maailman tilasta.”

Yhteisöllisyys on voimavara.

Irja Sarelius: Sitä minkä on oppinut, eivät pörssikurssit heilauta
Irja on syntynyt 1924 Karjalassa Kuurmanpohjan kylässä. Hän työskenteli kirjastonhoitajana.

En ole tyrkyttänyt kirjoja, mutta tartun mielelläni tilaisuuteen, jos voin suositella jotain hyvää.”

Kirjastot – elämysten ja tiedon olohuone.

Helvi Sipilä: Kanssaihmisiin suhtautuminen on ihmisyyden suurin koe
Helvi syntyi vuonna 1915 ja kuoli vuonna 2009. Muistan hänet ensimmäisenä naispresidenttiehdokkaana.

Kanssaihmisiin suhtautuminen on ihmisyyden suurin koe. Ihmisen pitää tehdä asioiden parantamiseksi voimiensa mukaan kaikki, mitä hän voi, ja hyväksyä se, mitä hän ei voi muuttaa, sekä rukoilla viisautta, että pystyisi erottamaan nämä kaksi asiaa toisistaan.”

Jumalaan turvaaminen – ihmisyyden kulmakivi.

Eino Torikka: Saamelaisyhteisössä puhalletaan yhteen hiileen
Eino on syntynyt vuonna 1925 Karjalan Kannaksella Laatokan rannalla Metsäpirtissä. Hänen vaimonsa on saamelainen.

Erilaisten perinteiden vaaliminen ja hyväksyminen. 


Leena Valvanne: Rakkaus voittaa kaiken
Leena syntyi vuonna 1920 ja kuoli vuonna 2008. Hänen toimi kätilönä. 

Vanhemmuus on monivivahteista.

Hannele Koivunen: Elämänviisaus: Kokemustietoa uusille sukupolville, Otava, 2001
Kannen kuvat: Titta Valla
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


1 kommentti:

  1. Onpa mielenkiintoinen kirja, en ole tästä kuullutkaan. Kivasti esittelit kirjan. Hienoa kun kirjassa on mukana sekä tunnettuja että ihan tavallisia suomalaisia.

    VastaaPoista