tiistai 13. maaliskuuta 2018

Sininen sormus

Nappasin kirjaston runohyllystä Satu Marttilan (Koskimies) runokirjan Sininen sormus, joka on hänen kolmas julkaistu runoteos. Esikoisrunokirja on nimeltään Huvitus ja valkea kuulas (Kirjayhtymä, 1973) ja toinen runokirja on Teitä minä rakastan (Kirjayhtymä, 1977).  En osannut yhdistää Satu Marttilaa Satu Koskimieheen ennen kuin katsoin kirjailijatiedot – vaan tulipahan nyt tämäkin asia selvitettyä.
Enkä ole vielä muita Satu Marttilan/Koskimiehen kirjoittamia teoksia lukenut, ellei oteta huomioon hänen toimittamiaan teoksia.

Sininen sormus on ulkoasultaan melko vaatimaton, mikä toivottavasti ei sen vuoksi jää kirjastojen runohyllyjen pimentoon.  Useat runoteokset ovat toki hyvin ohuita, joten olen itse oppinut ottamaan nipun runoteoksia kirjaston hyllystä käteeni, joista olen selailemalla valinnut luettavaksi – toisinaan olen jopa luottanut intuitiooni ja rohkeuteeni lukea monenlaista runoutta.

Kiiltomadon lyhty

Luonnon mystiikkaa, hiljaisuutta ja sanojen yksinkertaista kuvausta elämästä, hetkistä.

Aalloissa

Aaltoilevaa, taiteellista ja abstraktistakin rakkauden kuvausta.

Ihmisten pidoissa

Näistä runoista tulee minulle mieleen ihmismielen moninaisuus, kaiken ulkokultaisen onnen äärellä ihmisen sisällä on jokin mikä kalvaa mieltä….

Viimeinen valssi

Tässä viimeisessä runossa on kalevalaista poljentoa ja rakkauden kuvausta.

Satu Marttila: Sininen sormus, Kirjayhtymä, 1979
Päällys: Kirmo Mikkola
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti