maanantai 12. maaliskuuta 2018

Kohti valoa

Anna-Liisa Majaniemen runokirjan Kohti valoa -runoteoksen Lukijalle -osiossa hän kirjoittaa:

Olen pieni kirja, ole hyvä ja lue. Avaan eteesi mutkatonta, aidosti ilmaistua nähtyä, koettua, elämää. Luonnon kauneutta sen antamaa voimaa, kuisketta, virvoittavia keitaita. Toivon Sinun löytävän itsellesi sopivia, levon ja hiljentymisen keitaita, lisääntyvien arjen vaatimusten ja kiireen keskelle levoksi ja voimaksi. Myös kevyitä hetkiä lukemiseen.  Toivon tämän kirjasen antavan, edes hiukkasen, mielen keveyttä ja lisää hymyn häivettä huuleen.”

Runoteoksen ensimmäinen osa on nimeltään Hiljaisuuden ja voiman keidas luonto ympärillämme.  Toinen osa on nimeltään Yksin – ja lasteni kanssa.  Kolmas osa on nimeltään Kohti huomista Toivossa. Neljäs osa on nimeltään Lapsuuteni maisemissa.

Hiljaisuuden ja voima keidas luonto ympärillämme

Kauniita, pohtivia ja koskettavia runoja luonnosta, ihmisyydestä ja Jumalan huolenpidosta. Tästä osiossa myös muutama jouluruno.

Yksin – ja lasteni kanssa

Näistä runoista tulee mieleen, että runoilija on ilmeisesti ollut sairaanhoitajan/kätilön työssä.  Näistä runoista olisin minäkin saanut voimaan ensimmäistä kertaa äidiksi tullessani….
Osa runoista kuvaa lapsien kokemia henkisiä kipuja…

Myös Jumalan armo huokuu runoissa Raamatun Jobin varjossa ja Kolme sanaa.

Kohti huomista Toivossa

Rakkausrunoja, eläkkeelle siirtyvän naisen pohdintaa, lapsuuden muistoja ja luonnon kauneutta ja haavoittuvuutta. Tämä runo kosketti minua erityisesti:

Jaa – Rakkaus

Ei se ole
kahleita.
Se on –
etäisyyttä
läheisyyttä
silta sielujemme
välillä –
Syvä rakkaus.

Lapsuuteni maisemissa

Runoja runoilijan lapsuuden maisemista, ihmisistä, elämästä ja uskosta.

Anna-Liisa Majaniemeltä on ilmestynyt kaksi muutakin runokirjaa Valonsäteitä (2006) ja Pintaa hipaisten (2009).

Anna-Liisa Majaniemi: Kohti valoa, Omakustanne, 2003
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti