maanantai 12. maaliskuuta 2018

Elekieltä: ilmeitä, eleitä, muistikuvia, kirjeitä

Laura Kielisien runoteos Elekieltä: ilmeitä, eleitä, muistikuvia, kirjeitä on runokokoelma aiemmin äänikirjoina julkaistuista runoista.
Olisi antoisaa kuulla Laura Kielisen runot cd-levyiltäkin, joille ne hän on itse lukenut. Hän kertoo runoteoksen Kiitokset -tekstissä, että äänirunokirjoissa on Reino Saranpään tekemä musiikki ja tausta.

Laura Kielinen on syntynyt Alajärvellä ja asunut 70-luvun loppupuolesta saakka Ilmajoella – minun kotipitäjässäni.  Jonkinlainen muistikuva minulla on hänestä Ilmajoen kirjastossa työskennellessäni 90-luvun alkupuolella.  Ja saattaa olla, että toinen hänen pojistaan on minun ikäiseni, olemme mielestäni olleet yhtä aikaa yläasteella, vaikka en nyt toki saa hänen kasvojaan mieleeni…

Pohjalaismaisemaa kuvaavat runot lämmittävät mieltäni, onhan tämä maisema ollut koko elämäni asuinmaisemaa.  Osa runoista kuvaa ilmajokista sielunmaisemaa, osa runoista kertoo Suomesta ja suomalaisuudesta.

Elämänmakuiset runot rakkaudesta, elämän iloista, suruista tulevat lähelle.  Eteläpohjalaisia murrerunojakin Laura Kielinen on kirjoittanut.

Laura Kielisen runoissa tulee kuuluviin myös erilaisten ihmisten ääni, kuten tässä runossa:

Uusi ystävä

Istuimme vierekkäin
hienossa tilaisuudessa.

Liikahdimme vähän.
Pyörätuolimme renkaista
kuului sama kitinä, muuten oli
aivan hiljaista.

Päät kääntyivät paheksuvina
meitä kohti.
Meidän päämme kääntyivät
toisiamme koti.

Katseemme kohtasivat.

Otit kädestäni kiinni,
sillä liikkuvalla kädelläsi.

Siitä hetkestä tiesimme
olevamme – ystäviä.

Laura Kielinen: Elekieltä: ilmeitä, eleitä, muistikuvia, kirjeitä, Valmiixi, 2016
Kannen kuva: Janne Kielinen
Ulkoasun suunnittelu: Päivi Peltoniemi
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti