sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Kyllikki Markkasen runoteokset



Kyllikki Markkanen (s. 1932) on pieksämäkeläinen kirjailija.  Löysin hänen runoteoksensa kirjastomme runohyllystä, kun etsin hengellisiä runoteoksia.

En enää minä -runokokoelmassa on kolme osaa: Syvyydestä, Ovi avautuu ja Täyteen päivään. Kirjan takakansitekstissä sanotaan: ” Nämä otsikot ilmentävät sisäistä kehitystä tuskasta Jumalan lapseuteen ja vapauteen.”

Syvyydestä -osion runot kuvaavat tunnekipuja – lapsen ja aikuisen. Läheisten ja yhteiskunnan välinpitämättömyyttä. 

Ovi avautuu -osiossa kuvataan ihmisen ikävää ja Jumalan armahtavaisuutta.

Eilen rukoilin:
ota pois minusta tämä ihmisen ikävä
kun kerran sinulla ei ole ketään
minua varten.

Tänään seitsemän ihmistä
ojensi kätensä ja syleili minua
vain Jumalalla on varaa näin
yltäkylläiseen näyttöön.


****

Rukous on hellyyden kokemista
se avaa Isän sylin
rukouksesta elävä ihminen
seisoo pystyssä
vaikka koko maailma kaatuisi
kun pohja putoaa alta
hän heittäytyy tyhjyyteen
ja se kantaa.

****

Tulen sellaisena kuin olen
mahdottomuudestani huolimatta
kurkotan pöytääsi.

Vastaanotto on sama
tulinpa itkien tai ylistäen
tai ilman tunteita.

Armo ei riipu minusta
annat kylmälle ja palavalle
täyden mitan.

Täyteen päivään -osion runot kuvaavat koskettavasti ja sieluunkin sattuvasti uskon janosta ja siitä, miten toiset ihmiset voivat sen janon sammuttaa…

Siivooja saarnastuolissa -runoteos sisältää pitkähköjä runosaarnoja. Runoteoksessa on kaksi osaa: Minä kristitty ja Minun kirkkoni.

Näitä runosaarnoja on hyvä lukea Raamatun tekstien rinnalla. Ne antavat jo tutuksi käyneille Raamatun teksteille uutta näkökulmaa kuten Tuhlaajapoika-kertomukselle.

Osa runoista kuvaa ihmisten sairauksia, kipuja – tahdommeko antaa Jeesuksen auttaa paranemisessa….

Minun kirkkoni -runosaarnat kuvaavat kirkon tilaa 1980-luvulla – naispappeuden vielä ollessa alkutaipaleella.  Hätkähdyttävän paljon tuntemukset yhä 2010-luvulla ovat samanlaisia - jumalanpalvelus, saarnatekstit ja uskallus astua kirkon ovesta sisään.  Rohkeutta ja luottamusta Jumalaan minäkin tarvitsin (ja yhä tarvitsen), että rohkenin astua kirkkoon, rohkenin liittyä seurakuntalaisten seuraan, hengellisiin tapahtumiin… 

Kyllikki Markkanen: En enää minä, Kirjaneliö, 1982
Päällys: Jukka Valtonen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Kyllikki Markkanen: Siivooja saarnastuolissa, Kirjaneliö, 1986
Päällys: Jukka Valtonen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti