sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Santiagon Camino - Tie henkiseen kotiin

Sain Valmiixi -kustantajalta arvostelukappaleen Helienda Toivion kirjasta Santiagon Camino – Tie henkiseen kotiin. Luin kirjan jo marraskuussa muutamassa päivässä. Nyt vasta ehdin tästäkin kirjasta kirjoittamaan ajatuksiani.

Yksi haaveistani on päästä jonain päivänä vaeltamaan Santiago de Compostelan pyhiinvaeltajareittiä. Siksi minua kiinnostavatkin kaikki pyhiinvaeltamiseen liittyvät kirjat.

Blogikirjoitteluni lomassa tykkään kuunnella inspiroivaa musiikkia Spotifystä. Santiago de Compostela -hakusanalla löysin The Way -elokuvan Soundtrackin.  Minulle tuo elokuva oli tuntematon, joten katsoin ensin olisiko se nähtävissä Netflixissä. Sieltä sitä ei löytynyt, ei myöskään kirjastojen kokoelmista, joten päätin tilata dvd:n itselleni CDON.COMista.  Ainakaan dvd:nä en löytänyt suomenkielistä versiota, mutta englanninkielisenäkin sujuu katsominen.

Helienda Toivio kirjoittaa Lukijalle -esipuheessaan:

Santiagon Camino – Tie Henkiseen kotiin on todellinen matkakertomus saapumisesta konkreettisesti kotiin, sekä samanaikaisesti kertomus tien löytymisestä henkiseen kotiin. El Camino de Santiago on yhtä aikaa vertauskuva ja todellisuus, jolla kuljetaan sekä sisäisesti että ulkoisesti. Kuten tämä kirjakin. Ulkoisesti matka tehdään tiettynä aikana tiettyyn paikkaan kohdistuvana välimatkana ja sisäisesti pitkin elämää, jos vain annat caminon koskettaa sinua, muuttaa sinua ja tehdä sinusta ikuisen pyhiinvaeltajan” (s. 13)

Helienda Toivio kuvaa pyhiinvaellusmatkaansa päiväkirjamaisesti, mikä on luonnollinen tapa kuvata näitä vaellusmatkoja. Hän myös kirjoittaa millainen on pyhiinvaeltajien maailma.  Tämä kuvaus ja kaikki dokumentit pyhiinvaeltamisesta kaikkine vaikeuksineenkin ovat se ihmeellinen voima, joka minuakin kiehtoo.

Kauniit kuvat vaellusmatkan varrella, toiset pyhiinvaeltajat ja paikalliset ihmiset tuovat kirjan henkisen sanoman äärelle realismia.  Voin kuvitella kulkevani virtuaalimatkan heidän mukanaan.

Kirjan toisessa osassa Helienda Toivio kertoo henkisestä matkastaan henkisen elämän kotiin. Ensimmäisellä sivulla hän kertoi löytäneensä australialaisen muusikon Enda Kennyn kappaleen Pearl, joka innoitti häntä kirjoittamaan tämän kirjan. Mielenkiintoni heräsi etsimään millaista musiikkia Enda Kenny laulaa ja kuka tämä muusikko on.  Kaunista irlantilais-australialaista folk-musiikkia tämä mies tekee.

Heliendan henkinen matka ja henkinen elämä Espanjassa on hyvin koskettavaa luettavaa.  Hänen elämäntapansa ehkä sopii parhaiten yksineläjälle kuin perheen parissa.  Itse olen vielä melko materialistinen ja kiinni tässä nykyisessä elämässäni, etten uskaltaisi enkä voisikaan tehdä tuollaista elämänmuutosta. Toisekseen minä rakastan asua Suomessa, täällä Pohjanmaalla. Silti Helienda Toivion elämätavassa on jotain, mikä kiehtoo ja antaa silti minunkin henkiseen ja hengelliseen elämääni lohdutusta, voimavaroja ja uskoa.

Hän kuvaa kaunista luontoyhteyttä, luonnon herkkyyttä, jonka saavuttaminen on jotain uskomatonta ja taianomaistakin – Jumalan rakkautta ja siunausta.

Tämä osion toinen luku Ihmisyydestä vapauteen saa minutkin pohtimaan, miten elämääni elän. Löydänkö riittävästi aikaa itselleni ja saanko olla vapaa – sellainen kuin Jumala on minut luonut? Vai vietänkö liikaakin oman itseni kanssa ja unohdan läheiseni….  Ilman Jumalaa, Jeesusta ja Pyhää Henkeä ja kaikkea tätä luomakunnan kauneutta ja henkisyyttä en jaksaisi elää tai olla tukena, turvana ja lähellä rakkaitani. Siksi tarvitsen hiljaisia hetkiä itseni kanssa Jumalan äärellä, Jeesuksen kulkiessa vierelläni.

Kolmas luku Hetkessä eläminen.

Ihmisten on vaikea ymmärtää, että kaikki on tällä hetkellä juuri niin kuin pitääkin. Elämänkirjassasi on kirjoitettu tällä sivulla nämä asiat, mitä sinulla on juuri nyt olemassa. Et voi olla tällä hetkellä mitään muuta kuin mitä olet. Ympärilläsi olevat asiat kuuluvat juuri tällä hetkellä olla niin kuin ne ovat. Luota tähän hetkeen. Emme voi saavuttaa mitään enempää, kaikki on jo meissä olemassa mitä tarvitsemme. Meidän tulee vain löytää ne asiat sisältämme. Ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se on. Iloita ja kiittää joka hetkestä, jonka olemme valinneet elettäväksi”  (s. 99)

Vaikeuksien ja surujen keskellä pienet ilon muruset on toisinaan hyvin vaikea löytää ja niiden etsimiseen saattaa kulua pitkäkin aika…  hiekanjyväsiä etsiskellen, lumikiteitä ihastellen, auringonvaloa katsellen….

Neljäs luku Omasta mielestä irtautuminen on sellaista henkistä puolta, josta en enää niin paljon ole kiinnostunut.  Minulle Santiagon kävelyt olisivat varmasti melko samanlaista kuin metsäkävelyni täällä Suomessa – hiljaista rukousta, Jumalan kanssa keskustelua ja Jeesus kävelemässä rinnallani.  Tällaiseen rauhoittumiseen ei ole aina helppoa päästä, kun arjen asiat pyörivät päässä kovaa vauhtia, vaikka kuinka keskittyy katselemaan hiljaista luontoa ympärillään ja kuunnellen luonnon rauhoittavia ääniä.

Viides luku Elämisen näytteleminen on mielenkiintoinen tapa elää, joka ei juuri nyt olisi minun elämääni.  Ehkä en koskaan pystyisi muuttamaan elämääni sellaiseksi, että olisin vapaa kaikista yhteiskunnan velvollisuuksista (työ, aikataulut, maailman uutiset, omaisuus) vaikka toisaalta kaiken materialismin ja kaiken pahaa oloa aiheuttavien asioiden keskellä eläminen vaatii niin paljon ja tekee sydämeen syviä haavoja.  Jos minulle tällainen elämä on tarkoitettu, Jumala sen osoittaa, mutta jos tarkoitukseni on tässä nykyisessä elämässä näillä eväillä luoda rakkautta, uskoa ja siunausta maailmaan, Jumala viitoittaa tämänkin tieni.

Kuudes luku Minuus
Jumala on meidät tällaiseksi luonut. Juuri sinun kohdallasi Jumala laittoi sinuun ne ainekset, jotka olivat hänen mielestään parhaimmat sinulle. Jos muut ihmiset tuomitsevat ja haluavat sinun olevan erilainen tai itse et ole tyytyväinen itseesi, mitä tapahtuukaan Jumalan luomistyölle? Kuka uskaltaa olla kunnioittamatta sitä minkä Jumala on luonut? Jos olet tarpeeksi hyvä Jumalalle, pitäisi sinun silloin kelvata myös muille ihmisille niin kuin myös itsellesi”  (s. 155)

Osittain tässä tekstissä puhutaan Jumalasta, mutta jotenkin päällimmäisenä jää tunne oman mielen ja omien energioiden johdatuksesta – ehkä ymmärrän tekstin väärin.  Minulle kuitenkin kaikki mitä elämässäni tapahtuu, on Jumalan johdatusta – silloinkin, vaikka en ymmärrä tai tahdo hyväksyä sitä, miten asiat ovat.

Seitsemäs luku Henkisyys on tässä
Viime tilassa henkisyyttä ja uskontoa ei voi erottaa. Voit sanoa, että haluat olla henkinen, mutta suljet uskonnon tai ehkä Jumalan pois. Tällöin kiellät olemassa olevan suuren totuuden. Energia ei enää virtaa. Olet aiheuttanut virtaukseen suuren tukoksen sanomalla EI. Sen sijaan että kiellät ettet halua uskontoa, jätä asia avoimeksi ja anna sen olla. Ota mukaan sallimus ja luota siihen, että kaikki menee niin kuin pitääkin. Jos ohjaat itse henkisyyttä mielelläsi, ajatuksillasi, egollasi, et voi saavuttaa rakkauden tilaa, valaistumista.” (s. 164)

Tässä on jotain mitä en osaa käsitellä, jotain mikä on minulle vierasta. Tai tapa sanoa tämä asia jotenkin vain menee yli ymmärrykseni.  Ehkä vain sanat ego ja valaistuminen ovat sanoja, jotka ahdistavat…. En tiedä miksi…

Kahdeksas luku Rakkauden olotila – valaistuminen
Helienda Toivio puhuu Jumalan rakkaudesta, Jeesuksen rakkaudesta, josta hänen mielestään ei oikeastaan puhuta. Hänen mielestään puhutaan enemmän Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja syntien anteeksiantamisesta. Nämä kaikki ovat tärkeitä asioita – Jumala rakastaa sinua, Jeesus rakastaa sinua, Jeesus kuoli syntiesi puolesta ristillä, saat syntisi anteeksi luottamalla Jeesuksen Kristukseen. 
Jää miettimään, mitä hän tarkoittaa, kun sanoo että ei usko Jeesukseen, mutta tietää Jeesuksen läsnäolon vai mitä hän tarkoittaa. Heliendan mielestä usko sana on liian kevyt sana tarkoittamaa sitä tehtävä mikä hänellä on tässä hetkessä. Olen hiukan hämmentynyt näistä ajatuksista, mutta onhan meillä oikeus kulkea henkisyyden tai hengellisyyden polulla kuten parhaaksi koemme – vain Jumala tietää, mikä on ollut oikein, kun kohtaamme viimeisellä matkallamme.

Viimeinen luku Rakkauden Camino – Love is the way
Tässä luvussa kuvataan täydellistä ilon ja rakkauden matkaa ja elämää. Vaan haluaisinko elää elämäni ilman kipua, tuskaa, vihaa, surua…. Vain siinä tapauksessa, että kaikki läheisenikin voisivat niin elää… tai koko maailma… 

Vaikka en monissa asioissa samaistu Heliendan ajatuksiin, on tätä kirjaa ollut koskettavaa ja avartavaa lukea. Nyt toisen kerran selatessa tätä blogikirjoitusta varten, pysähdyn monien tekstien ja ajatusten äärelle.

Mielelläni kuulisin lisää, miten Helienda Toivion elämä kulkee Espanjassa elämätarinan, runojen, mietelauseiden, rukousten tai minkä tahansa tekstin kautta.

Helienda Toivio: Santiagon Camino - Tie henkiseen kotiin, Valmiixi, 2017
Mistä hankittu: arvostelukappale kustantajalta


1 kommentti:

  1. Kiitos paljon ajatuksistasi! Pieni teksti tähän kirja-arvosteluun liittyen löytyy sivuiltamme: http://www.valmiixi.fi/2018/02/helienda-toivion-santiagon-camino.html

    VastaaPoista