keskiviikko 9. elokuuta 2017

Risto Kormlainen - runoteokset 2000-luvulla

2000-luvulla Risto Kormilainen on julkaissut neljä runoteosta ja oletettavasti vielä lisää on tulossa. Varjoa vasten sarastus (2001), Sen matkan tahdon kulkea: runoja ihmisestä, maailmasta, ajasta ja ikuisuudesta (2001), Ües boks : runoja ja epärunoja (2013) ja Ei oo Ladan voittanutta ja muita autorunoja (2015).

Kirjoitan ajatuksiani - mitä runot minussa herättivät, en analysoi runoja aikaan enkä runonmuotoon paneutuen.

Varjoa vasten sarastus

Takakannen tekstissä sanotaan: ”…runokokoelma tarkastelee kertovien runojen kautta elämää monialaisesti toivon näkökulmasta. Runot puhuvat tuoreella ja koskettavalla tavalla isänmaasta, sen erilaisista ihmisistä, uskosta ja rukouksesta. Runot ovat elämää ymmärtäviä ja eläytyviä. Niiden sävy on lämmin ja säkeissä välkkyy myös huumori.”

Runoteos on jaettu viiteen osaan: Isänmaalle itsenne annoitte, Jännitetyin jousin kohti tuulia, Elämän kuunsillalla, Varjoja vasten ja Hiljaisuuden maisemassa.

Isänmaalle itsenne annoitte

Isänmaan unelma ja totuus

Antakaa minulle unelma isänmaasta,
             maasta jossa rakastetaan
            kuulaita aamuja,
           sinisenhämyisiä iltoja,
          syksyn suon kurkia,
         talven kirkkaita kiteitä,
         kevään peltojen viiltoja,
        kesän pupilleihin syöksyviä järviä.
Isänmaa on palanen sydäntä sinussa,
         sydäntä johon toisen sydän hipaisee.
Isänmaa, taivaisiin ylistetty,
isänmaa, alimpiin moitittu;
                  kuitenkin kotimme Pohjantähden tällä puolen,
                 kotimme jossa saa olla oma itsensä,
                 kuitenkin niin rakas.
Isänmaa on näköisemme,
          sinun ja minun
          pisara merta, metsää, mettä ja meitä.
Antakaa minulle äidinkielen isänmaa
          jonka sielussa kalevalainen runo kirkkaana kuin järvenselkä helkkyy,
         voima seitsemän miehen yli arjen kurottuu;
äidinkielen, sydämenkielen pehmeä sointi, lempeä laulu ja rukous
                            äitien suusta kehtojen äärellä tulevaisuus silmissä.
Antakaa minulle ihmisen näköinen isänmaa
          jossa toinen ihminen ei ole vain välinen, vain kone, vain suoritus
tilasto,
       vaan rakastettavaksi annettu erilaisuudessaan rikastuttava.
arjen isänmaa on sinussa,
        silmissäsi,
                  käsissäsi,
                  lauluissasi.
Leivässä jonka taitat jälkeen työn:
sukupolvesta sukupolveen laulu soi.
Isänmaa on aina tehtävä itse.
         Taiten. Rakkaudella.

Jännitetyin jousin kohti tuulia

Päivän ilot

Mummojen potkurijono kirkkoon
                     ylittää jäisen tien
                     kuin kesäinen linnunpoikue valtaväylän.
Upea näky tammikuun valokeilassa.
On pysähdyttävä,
vedettävä henkeä.
Tiedän että pienissä käsilaukuissa
            on sievästi vierekkäin
            silmälasit ja nenäliina,
         virsikirja ja kahdenkympin seteli kolehtiin.
Kaikki päivän ilot käsillä.
Jos nyt näkisi Jumalan kasvot,
Hän hymyilisi.
Luulen niin.

Elämän kuunsillalla

Tässä runokoosteessa on monta koskettavaa pitkää runoa vanhemmista ihmisistä, heidän elämästään ja uskosta Jumalaan.

Varjoja vasten

Jeesus syöksyy syliimme
          ehtoollispöydän syleilyssä,
          viinirinteiden kypsässä valossa,
          jauhettujen jyvien ilossa.
Hiljaa hän koskettaa sisintämme
ja sydämeemme murtautuu eheys hänen kädestään.
Kuin lintu toivo kimmahtaa
                     varjoja vasten tieksi.

Hiljaisuuden maisemassa

Tässäkin runokoosteessa on monia koskettavia pitkiä rukousrunoja kuten Nuoren rukous ja Autoilijan psalmi.

Sen matkan tahdon kulkea: runoja ihmisestä, maailmasta, ajasta ja ikuisuudesta

Lukijalle esipuheessa Katariina Ruusi kirjoittaa:
Kädessäsi on Risto Kormilaisen Valitut runot vuosilta 1976-2001. Se on läpileikkaus niistä teemoista ja aiheista, joita runoilija on 25 vuoden ajan kirjoittanut uudelleen ja uudelleen. Runot on valittu 14 julkaistusta teoksesta. Mukaan on otettu myös muutamia ennen julkaisemattomia tekstejä. Runsaasta materiaalista olen tehnyt valintoja ja karsintaa. Olen keskittynyt niihin runoihin, jotka parhaiten kuvaavat runoilijan ajattelua. Olen kerännyt pieniä maamerkkejä, jotka helpottavat lukijaa kulkemaan 25 vuoden matkaa runoilijan seurassa. Lyhyet ajatukset osastojen alussa ovat toimittajan.”

Poimin tästä teoksesta runon, jota ei ole aikaisemmin julkaistu, sillä muita runoja olen käsitellyt aikaisemmin.

Syyskuussa puut pitävät juhlaa,
ilotulittavat yöt ja päivät
                kunnes on alastomuuden aika,
ei surun aika
vaan uusien aihioiden aika
                   hitaassa valossa
                  silmänräpäys etenee.

Tähän kokoelmaan oli otettu myös runoja teoksesta Siunausta sinulle, mutta kirjoitan siitä kirjasta sitten Kormilaisen hartauskirjapostauksessani.

Runokokoelman lopussa on vielä Hannu Niklanderin mietteitä:

Kun tutustumme Risto Kormilaisen tekstiin, olemme tekemisissä hyvin monipuolisen kirjallisuusihmisen kanssa.”

” Kiintoisaa on myös se, että hän debytoi jo 21 vuoden iässä 1976 runokokoelmalla On joku toinen päivä kuin eilinen. Hän ei noudattanut tavanomaista kaavaa, jonka mukaan kirjailija yleensä saa esikoisensa julki vasta esiinnyttyään ensin useina vuosian monissa antologioissa.”

Pappina Risto Kormilainen tahtoo ja osaa kirjoittaa myös uskonnollisia runoja. Suurin osa hänen runoistaan sisältä läpäisyperiaatteella hienotunteisia kristillisiä arvoja. ”

Kormilainen kuvaa runoissaan ihmistä luonnon ja arjen kautta, hartaine tuntoineen, ongelmineen tai vaikkapa saunan pyhyydessä.”

Ües boks : runoja ja epärunoja

Takakansi tekstissä sanotaan: ”…runot ovat huumorin lävistämiä kuvia maailmasta, jota hallitsee monikerroksinen merkkikieli. Ne ovat hauskoja ja elämänmyönteisiä ja väliin ironisiakin. Aihepiiriltään niissä liikutaan milloin autoilun, milloin rakkauden, milloin liikunnan ja uskon maailmassa.”

Tässä runoteoksessa vilahtelee paljon sanoja, sanontoja, laulujen pätkiä ja tuotemerkkejä, joita Kormilainen liittää runoihin oivallisesti – hihittelen monelle runo-oivallukselle.

”Vain vanha riimu on nyt tallissa”
Tallessa.
Mutta entä kun tallia ei enää ole
ja Liisu myyty lihoiksi Atrialle.
Ladon seinä on hakattua metsää
kappale kauneinta Suomea.

***

Kaikkien Tropic-pillimehusankareiden
janonsammuttaja on
                Kari I (The First) Krandi.
Tyhjistä purkeista saa kauniin seinämosaiikin
olohuoneeseen.

Ei oo Ladan voittanutta ja muita autorunoja

Takakansi tekstissä sanotaan: ”Risto Kormilainen kirjoittaa runoissa humoristisesti autoista, niiden ominaisuuksista, muistoista ja yksinkertaisesti rakkaudesta autoon.”


Monia tuttuja automerkkejä vilahtelee runoissa ja aivan hengästyttää lukiessa näitä sanasokkeloita.  Jotkin automerkit jäävät oudommiksi, joten pitäisi netistä etsiä automerkeistä tietoa.  Hauska runokirja ja edellisessä runoteoksessa jo sai esimakua tällaisista autorunoista.  Minun suosikkirunoja nämä eivät ole – pidän enemmän Kormilaisen ihmisläheisistä ja luontoa kuvaavista runoista

Risto Kormilainen: Varjoa vasten sarastus, Myllylahti, 2001
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Risto Kormilainen: Sen matkan tahdon kulkea: runoja ihmisestä, maailmasta, ajasta ja ikuisuudesta, Katharos, 2001
Graafinen asu: Annukka Koljonen
Mistä hankittu: lainattu Isonkyrön kunnankirjasto

Risto Kormilainen: Ües boks : runoja ja epärunoja, Edico, 2013
Kannen kuva: Jussi Kettunen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Risto Kormilainen: Ei oo Ladan voittanutta ja muita autorunoja, Väyläkirjat, 2015
Mistä hankittu: Lapuan kaupunginkirjasto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti