keskiviikko 2. elokuuta 2017

Risto Kormilainen - runoteokset 1970-luvulta

Risto Kormilaisen runoteokset löysin etsiessäni Herättäjä-Yhdistyksen julkaisemia runokirjoja kirjastosta. Kaksi ensimmäistä runoteosta on kuitenkin julkaistu WSOY:llä.  Risto Kormilainen (s. 1955) on Suomussalmen kirkkoherra ja Kajaanin rovastikunnan lääninrovasti.

On joku toinen päivä kuin eilinen (1976) on hänen esikoisteoksensa, toinen 1970-luvulla julkaistu runoteos on Kaipaus on kuin kaivo (1978).

Kirjoitan ajatuksiani - mitä runot minussa herättivät, en analysoi runoja aikaan enkä runonmuotoon paneutuen.


On joku toinen päivä kuin eilinen

Runoteoksen takakannessa sanotaan: ”… teologian opiskelija, sai 1. palkinnon Erkon kilpailussa 1975. Osuus WSOY:n nuorille kirjoittajille järjestämässä ”Vuosirengas 1975” -kilpailussa, josta koottiin samanniminen runoantologia.”

Runot kuvaavat luontoa omassa pihassa, lähiseudulla sekä kohtaamisia ihmisten kanssa. Minua koskettivat erityisesti seuraavat runot:

Jo kirjan ensimmäinen runo luo romanttista kuvaa kaipauksen siveltimellä.

Vanhaa rakennusta hyväilevät pihlajat
              ettei sen aika kävisi pitkäksi
             eikä se tuntisi itseään yksinäiseksi.
Kesällä valkeat kukat huumaantuneina syleilevät
                                       harmaita lautoja,
syksyllä pihlajat tarjoavat punaiset marjansa.
Talven ne kestävät yhdessä
puhjetakseen keväällä uuteen kukkaan.

Jokirannan kasvatille ja aina joen läheisyydessä asuneelle tämä runo syvälle sydämeeni.

Joki,
yön tumma nauha,
vedenpinnassa hiljaisuus.

Kun tuntuu, että elämä ahdistaa, eikä valoa tunnu löytyvän ja uskokin heikkenee.

Vetämällä verhot ikkunoihin
ei pääse eilisestä,
vielä vähemmän huomisesta
mutta saahan ainakin
hetken olla piilossa itseltään.

Niin tuttua tunnetta…

Minulla on runonpoikasia taskut täynnä
enkä tiedä
tuleeko niistä koskaan aikuisia.

Kaipaus on kuin kaivo

Runoteoksen takakannessa sanotaan: ”Toisessa kokoelmassa kokemisen painopiste on siirtynyt kaupunkiin, sen vierauteen, teologilatinaan. Joka puolella toitottavien kaiuttimien alta hän etsii omaa ääntään, painunutta, kadonnutta. Hänen runoissaan puhuu hiljainen mutta vaikuttava ääni, runo tekee matkaa itsekeskeisyydestä lähimmäisiin, rakastettuun, yhteisiin sanoihin.”

Maalaiskaupungissa asuvana, kun palaan lapsuuden maisemiin

Kun pitkän matkan jälkeen
                                  saapuu maalle
antaa katseensa kiertää täyden kehän maisemaa:
tutut paikat:
muistot:
ladon harmaalla seinällä
auringossa
ja antaa palata katseen jälleen takaisin
niin kuin mielenkin.
On sellainen vanha tuoksu
joka tarttuu sieraimiin.
Siinä tilanteessa
                            sitä onnittelee itseään.

Lapsuudenkotini lähellä kulkee Suupohjan rata –  oppi kunnioittamaan ja vähän pelkäämäänkin tavarajunia, rata ei ollut leikkipaikka!

Kesän uudessa tuulessa
rautatiekiskojen vanha tuoksu.

Risto Kormilainen: On joku toinen päivä kuin eilinen, WSOY, 1976
Mistä hankittu: lainattu Kortesjärven kirjasto

Risto Kormilainen: Kaipaus on kuin kaivo, WSOY, 1978
Mistä hankittu: lainattu Seinäjoen kaupunginkirjasto



1 kommentti:

  1. Hienoja runoja! Luther-divarissakin olen nähnyt Risto Kormilaisen jonkun kirjan, mutta se ei tainnut olla runokirja.

    VastaaPoista