tiistai 13. kesäkuuta 2017

Operaatio Finlandia: Ruotsin kesähyökkäys Suomeen

Arto Paasilinna ja hirtehishumoristinen sotaromaani – erittäin haasteellinen lukuoperaatio minulle. Hänen esikoisromaaninsa Operaatio Finlandia: Ruotsin kesähyökkäys Suomeen kertoo kuvitteellisesta sodasta Ruotsin ja Suomen välillä vuonna 1977 – Itsenäinen Suomi täytti silloin 60 vuotta, minä 6 vuotta.

En ole montaa sotaromaania lukenut, eivätkä paasilinnamaiset huumoriromaanitkaan ole kuuluneet yhtään sen useammin lukemiini kirjoihin.  Ennakkoluulot ja lukemisen tuska olivat läsnä, kun avasin ensimmäisen sivun Operaatio Finlandiasta.

Esipuheessa Arto Paasilinna selventää romaaninsa tarkoitusta – kirjoittaahan hän vuonna 1972 tulevaisuuden romaania muutaman vuoden päähän.

Tämä on sotakirja. Ruotsi hyökkää Suomeen, Suomi puolustautuu ja hyökkää sitten Ruotsiin.” (s. 7)

Tällä kirjalla haluan tuoda sodan rauhalliseen Pohjolaan. Perimmäisenä tarkoituksenani on osoittaa, että sota todella on olemassa ja että tarvitaan vain tulitikun raapaisu, kun se jo syttyy. Myös täällä.” (s. 7)

Esipuheen kiitoksissa Arto Paasilinna jo kirjoittaa hyvin humoristisesti kiittäessään Suomen pääesikuntaa, ruotsalaisia tiedotusvälineitä, Neuvostoliittoa, Tanskaa, Norjaa, Saksoja, Yhdysvaltoja, Englantia ja Ranskaa. Paasilinnalle kirjan tekovaiheessa on sotilaallisena asiantuntijana toiminut reservin alikersantti Eero Kyllijoki.  Tarkistan nimen Googlesta – tarkoittako hän toimittaja Kyllijokea?

Paasilinna on tehnyt Kaarle Kustaasta jo kuninkaan tässä romaanissa (1972) – oikeasti hänestä tuli kuningas 15.9.1973, kun hänen isoisänsä kuoli (Kaarle Kustaan isähän oli jo kuollut 1947 lento-onnettomuudessa).

Suomen tasavallan presidenttinä toimi tässä Paasilinnan Operaatio Finlandia-romaanissa Johannes Virolainen (Urho Kekkonenhan oli presidentti tuohon aikaan). Johannes Virolainen oli vuonna 1977 maatalousministeri.

Tämän kuvitteellisen sodan syyksi kerrotaan suomalaiset siirtolaiset Ruotsissa ja niistä johtuvat ongelmat. Jälleen tarkistan historiaa tästä suomalaisten muutosta työn perässä Ruotsiin. 1960- ja 1970-luvun taitteessa muutto Suomesta Ruotsiin onkin ollut voimakkaimmillaan.

Ruotsissa on lakkotaistelut, jotka kärjistyvät yleislakoksi syksyllä 1975. Jonkinlainen mielikuva minulla on lapsuudesta, kun on puhuttu uutisissa työlakoista ja varmasti ne ovat koskettaneet omia vanhempianikin 1970- ja 1980-luvuilla.  Tällaista ei kuitenkaan tapahtunut Ruotsissa ennen kuin vuonna 1980 (pois lukien lakot ennen 1970-lukua). Työmarkkinajärjestöjen nimet Paasilinna on pitänyt oikeina - Ruotsin LO ja Suomen SAK.

Ruotsissa järjestetään vaalit helmikuussa 1976 ja hiukan yli 20% äänistä saa äärioikeistolainen natsipuolue. Mielenkiinnosta tarkistan jälleen, milloin Ruotsissa on järjestetty vaalit kirjan tarinan aikaan.  Ruotsin valtiopäivävaalit ovat olleet 1968.  Vielä 2010 -luvulla tämä puolueasia on pelottavan ajankohtainen – omasta lapsuudestani 1970-luvulla en muista äärioikeistolaisista puhuttaneen, enemmän kuuli sanan kommunisti kuin natsi.

Suomen hallitus ilmoitti, että sen käsityksen mukaan suomalaiset ja muut siirtolaiset olivat yleislakon jälkeen joutuneet Ruotsissa kansalaismielipiteen vainon kohteeksi. Suomen hallitus toivoi, että Ruotsi ryhtyisi heti toimenpiteisiin epäkohdan korjaamiseksi” (s. 17)

Ruotsi ei tähän Suomen pyyntöön suostunut, vaan siirtolaisten oikeuksia kavennettiin – ulkomaalaispassi, eläkeoikeus evättiin ja Ruotsin kansalaisuuden saaminen kävi miltei mahdottomaksi. Paasilinnan hirtehishuumori näkyy lauseessa ”Suomalaiset tunsivat pahimmaksi iskuksi itseään vastaan säännöksen, jonka mukaan siirtolaispassin haltijalla ei ollut Ruotsin kuningaskunnassa lakko-oikeutta” (s. 17)

Syksyllä 1976 Ahvenanmaa pitää maakuntapäivät, joilla he ilmoittavat halustaan irrottautua Suomesta ja haluavat liittyä Ruotsiin kielellisten, rodullisten ja maantieteellisten seikkojen nojalla.  Suomen presidentti kuitenkin kumoaa päätöksen, johon Ruotsin hallitus on tyytymätön luonnollisesti. Suomen sisäasianministeriö määrää Ahvenanmaalle 350 aseistettua poliisia.  Ruotsin lehdistö kutsuu näitä poliiseja ”Ahvenanmaan joulupoliiseiksi, jotka eivät edes osaa puhua sitä kieltä, jota kuuntelevat.

Maarianhaminassa ahvenanmaalaiset kidnappasivat kolme nuorta konstaapelia, riisuivat heidät aseista ja kuljettivat jäätä pitkin avomerellä sijaitsevalle hylätylle majakalle” (s. 20)

Helmikuussa löydettiin kaksi poliisia Maarianhaminan ulkopuolelta metsästä. Molemmat oli riisuttu alastomiksi ja silvottu pahoin. Tapauksen karmivuutta lisäsi se, että miehet olivat ilmeisesti menehtyneet pakkaseen eivät silpomisiin.” (s. 20)

Ahvenanmaalaiset nousevat kapinaan poliiseja vastaan, jotka tekivät laajoja kotitarkastuksia, joissa etsittiin aseita sekä maanpetoksellista aineistoa – automaattipesukone, jonka sisällä oli useita pestävänä olevia Ruotsin lippuja!

Ruotsi kohdisti lisää painostusta siirtolaisia kohtaan Ahvenanmaan tilanteen vuoksi.  Kaivosmiesten lapsia piestiin ja perheenäitejä estettiin ostamasta ruokaa.  Sen seurauksena suomalaiset kaivosmiehet nousivat lakkoon.

Heinäkuun 2.  päivänä 1977 Ahvenanmaan ylilennolla ruotsalainen hävittäjälaivue eksyy suunnassaan ja ylittää Varsinais-Suomen alueen.  He saavat vastaansa ilmatorjuntatulta ja sen myötä ruotsalainen hävittäjälaivue jatkoi matkaansa kohti Naantalin atomivoimalaa, joka tuhoutuu ja samoin Nesteen vanhat jalostamot – kuin Mainilan laukaukset.
Ensimmäinen ydinvoimala Loviisa-1:n rakentaminen aloitettiin 1971 ja se kytkettiin verkkoon 1977. Kilpilahden Nesteen jalostamot tiesin, kun isäni ollut rekkakuskina AGA:lla ja AGA:n tehtaat ovat myös Kilpilahdessa. Naantalin jalostamon en tiennyt olevan olemassa.

Liikennekannallepano alkaa Suomessa, puolustusvoiman komentaja on nimeltään Leinonen. Minun on tarkistettava jokainen nimi, että ovatko he olleet olemassa vai onko nimi Paasilinnan fiktiohenkilöitä. Hänen koko nimi selviää romaania eteenpäin lukiessa Kaarlo Olavi Leinonen 1969-1974, joka on ollut tuolloin puolustusvoimien komentajana.
Paasilinna kuvaa elävästi ja omalle tyylilleen ominaisesti millaista on liikekannallepano 1970 -luvun Suomessa.

Ruotsin maihinnousu alkaa Ahvenanmaasta. Paasilinna kuvaa maihinnousun etenemistä – paljon sotatermejä ja aikakauteen sopivia vakoilutapoja kuten sääsatelliitti. Radio-ohjattavan tiedustelukoneen suomalaiset tuhoavat torjuntaohjuksella – moraalinen sotatoimi.

Taistelu jatkuu Turun saaristossa Ja jatkuu Varsinais-Suomeen.  Paljon sotakuvausta ja muutama ”historiallinen kuvaus”

Ja koitti turkulaisille naisille rento ajanjakso, joka kesti yhtä kauan kuin sotakin. Ruotsalaiset miehitysjoukot parveilivat kaduilla, ravintoloissa soi ruotsalainen tanssimusiikki, naiset olivat suosiossa” (s 56)

Sota-aikaan kuuluva naisten hyväksikäyttö kuvataan yhden Turusta paenneen naisen kertomuksena.
Suomalaiset valtaavat Haaparannan. Haaparannan taisteluista saamme lukea alikersantti Eetu Moilasen kirjeestä morsiamelleen Irenelle.

Sotapoliittista kuvausta – Varsovan liitto ja Nato.  Yhdysvaltain presidentin nimi on Lindsay. Richard Nixon oli presidenttinä 20.1.1969-9.8.1974, jolloin hän joutui eroamaan (Watergate).  Seuraava presidentti oli Gerald Ford 9.8.1974-20.1.1977.  Neuvostoliiton yya-sopimus.

Pohjalaisena luin Maihinnousu Vaasaan -kappaleen erityisellä mielenkiinnolla.  Tässä kappaleessa mainitaan alkoholitutkija Kettil Bruun, joka on oikea henkilö.  Hän toimi mm. Tukholman yliopiston professorina. Ja mahtuihan tähän kappaleeseen yksi laihialaisvitsi:

Ruotsalaiset ovat menettäneet niin paljon rahaa noihin merimatkoihinsa, että heidän piti tulla opettelemaan säästäväisyyttä Laihialle asti” (s. 75)

Seuraavassa kappaleessa kuvataan Laihian sillan räjäytystä kuin Sven Dufva konsanaan. Ja mainitaan myös synnyinpitäjäni Ilmajoki ja trikootehdas, joka sijaitsi Koskenkorvalla (äitini on ollut siellä ompelijana). Sotamiesten matka jatkui junalla Juankoskelle (Juice Leskisen kotipitäjään).

Suomalaisilla oli neuvostoliittolaisia Iljušineja ja he laittoivat koneisiinsa Ruotsin kuninkaallisten ilmavoimien tunnukset – raakaa sodankäyntiä Uumajassa ja Holmsundissa. Iskuja Svenska Cellulosa Aktiebolaget SCA ja Uumajan ulkosatamaan. Suomalaiset menettävät Wasa Express-autolautan.  Wasa Express-nimellä ensimmäisen kerran seilannut vuosina 1964-1975 välillä Vaasa-Uumaja.
Iltapäivälehdet Ilta-Sanomat ja Expressen kirjoittivat sotapropagandaa.

Seuraavat kirjan  kappaleet kuvaavat Pohjois-Ruotsin kohdistuvia hyökkäyksiä. Suomalaiset sotavangit joutuvat ruotsalaiseen keskitysleiriin Katrineholmiin Etelä-Ruotsiin.  Heille syötetään päivästä toiseen pelkkää kalaa.

Pohjois-Ruotsin taistelusankareita ovat Apajalahti, Holmberg, Noponen ja Melasniemi (Jouni Apajalahti, Kalle Holmberg, Paavo Noponen ja Eero Melasniemi). Tätä kohtaa kirjassa oli hauska lukea, kun ajatteli kirjan henkilöitä sellaisina, kun olen heidät julkisuudessa nähnyt.

Tuskinpa on ollut yhtäkään sotaa ilman huumeita tai alkoholia….

Suomen hallituksen iltakoulun istunto pidetään Suurkirkon alla elokuussa 1977. Pääministerinä on Kalevi Sorsa.  Kalevi Sorsa oli pääministerinä ensimmäisen kerran 4.9.1972-13.6.1975.
Tarinassa on kansanhuoltoministeri Uolevi Raade. Kansanhuoltoministeriö lakkautettiin 1949 ja jäljellä olevat tehtävät jaettiin muiden ministeriöiden kesken.  Uolevi Raade oli Nesteen toimitusjohtaja.  Toisena kansanhuoltoministerinä mainitaan Kati Peltola, joka oli SKDL:n kansanedustaja ensimmäisen kerran vuosina 1977-1979.

Paasilinna mainitsee romaanissaan suurtankkerit Tiiskeri, Enskeri ja Ölskeri, jota en kyllä löydä – viimeinen lienee keksitty nimi sopivasti Tiiskerin ja Enskerin nimiin.

Teollisuusministerinä on Kalle Anttila, jonka minä muistan Anttila-tavarataloketjusta.
Teollisuusministeri Kalle Anttila avasi valkohampaisen suunsa ja oli vähällä aloittaa ”Täällä Kalle Anttila…”, mutta sanoi kuitenkin…” (s. 155)

Opetusministerinä on Bo Ahlfors, joka on ollut toimittaja, tietokirjailija ja politiikantutkija oikeassa elämässään.  Ensimmäinen maatalousministeri on K.E. Klemola ja toinen Ahti Karjalainen. Klemosta en löydä mitään tietoa, Karjalainen on ollut toisena valtiovarainministerinä 1957.  Karjalaisen II hallitus toimi 1970-1971.   Karjalainen oli myös ulkoasiainministeri Sorsan I hallituksessa 1972-1975. Sisäministerinä on Harri Holkeri, joka on toiminut Kokoomuksen puheenjohtajana vuosina 1971-1979. Mainitaan myös Tuure Junnila, joka on ollut kokoomuksen kansanedustaja 1966-1979.

Suomi hyökkää Göteborgiin Tanskan avustuksella.
Elokuun 11. päivän aamuna Tanskasta – Anholtin saarelta – varustettiin parikymmentä lasikuituvenettä, pieniä perämoottoreita, joissa kussakin oli kolme, neljä suomalaista. Veneet lähtivät näennäisen rauhallisesti liikkeelle iltapäivällä ja pimeän tullen ne ylittivät laajan salmen ja suunnistivat kohti Göteborgia.” (s. 158)

Suomalaisina sisseinä toimivat kirjailija Pekka Kejonen, laulaja ja näyttelijä Pirkko Mannola (viitataanko Hella Wuolijokeen nurinpäin?)

Sotaväsymys iskee molemmilla mailla.  Vielä on kuitenkin suunnitelma Operaatio Finlandia (Oppenheimer).

Neuvostoliitto ilmoitti, että mikäli Ruotsi ei luovu välittömästi hyökkäyksestään Suomea vastaan, Neuvostoliitto tulee antamaan armeijalle ydinaseita, joita voidaan käyttää kostoaseina Ruotsin odotettavissa olevaa ydinhyökkäystä vastaan” (s. 172)

YK:n pääsihteeri Kurt Waldheim (toimi pääsihteerinä 1972-1981) kutsuu turvallisuusneuvoston koolle elokuun 14. päivä.  Myöhemmin selviää, että Yhdysvaltain presidentti Lindsey ja Neuvostoliiton johtaja Brežnev käyvät tilanteesta keskustelun satelliittiyhteyden välityksellä 23. elokuuta. Brežnev on ollut johtaja vuosina 1964-1982, mutta Yhdysvaltain presidentin nimen Paasilinna on keksinyt.

Ydinsodan uhkalta vältytään ja viimeinen taistelu ruotsalaisten ja suomalaisten välillä käydään Loimaan rintaman suurtaistelussa.

Loimaan suurtaistelujen aikana kummassakin maassa syntyi rauhanaoppositio. Ei ollut lainkaan ihmeellistä, että molemmissa maissa alettiin ajatella rauhan mahdollisuutta” (s. 177)

Suomalaisen rauhanoppositon johtavaksi äänitorveksi laitettiin Jutta Zilliacus, joka oli silloin oikeassa elämässään RKP:n kansanedustaja 1975-1987.  Jutta Zilliacus hämmentyy tehtävästään ja ehdottaa siihen Suomen erikoissuurlähettilästä Risto Hyväristä tai Max Jacobsonia.  Mutta tehtävä oli vain tunnustelutapaaminen, ei rauhanneuvottelu.

Ruotsin hallitus eroaa ja uuden hallituksen muodostaminen annetaan Gunnar Jarringin (ruotsalainen diplomaatti) tehtäväksi.
Suomen ja Ruotsin aseleposopimus allekirjoitetaan 5.9.1977 Tanskan kuninkaallisessa linnassa. Rauhanneuvottelut aloitetaan 11. syyskuuta Tanskassa.  Ruotsin ja Suomen välinen rauhansopimus allekirjoitetaan 9.10.1977.

Jälkipuheessa Arto Paasilinna kirjoittaa:

Ja niin kävi, että Ahvenanmaa liitettiin Ruotsiin ja Ruotsi maksoi Suomelle sekä sotakorvaukset että Ahvenanmaan lunastushinnan. Sotavangit luovutettiin omilleen eikä siirtolaisia enää Ruotsissa vainottu” (s. 190)

Hän myös pohtii millaisia tunteita Operaatio Finlandia -sotaromaani kirjoittaminen herätti.  Jälkipuheen viimeiset lauseet ovat loppuun asti sitä paasilinnamaista hirtehishuumoria:
Jos sota todella syttyy, toivon, että tätä käsikirjoitusta noudatettaisiin mahdollisimman tarkoin. Mikäli muutoksia halutaan tehdä, olisi hyvä, jos silloin otettaisiin yhteyttä minuun” (s. 192)


Romaanin lukeminen oli melko vaikeata, koska en ole niin hyvin perillä Suomen ja Ruotsin historiasta, saati politiikasta. Olen kuitenkin 70-luvun lapsi, jolle monet romaanissa olevat oikeat henkilöt olivat tuttuja nimeltä, ja osasin ne liittää politiikkaan tai johonkin muuhun. Silti tätä blogikirjoitusta tehdessä joudun tarkistamaan faktoja moneen kertaan ja vieläkään en ole ihan varma menivätkö tarkistukset oikein.

Sodan pelko kävi mielessä tätä lukiessa, mutta joissakin kohdissa löysin jotain huvittavaakin, vaikka tunsin itseni melko tosikoksi tällaisen kirjallisuusgenren äärellä.  Olen lukenut Roope Lipastin Virtasen historian ja Jonas Jonassonin Satavuotias joka karkasi ja katosi ikkunasta. Toisesta olen jo kirjoittanut blogiin (oli lukupiirikirjana) ja Roope Lipastin kirjoista kirjoittama blogipostaus on ollut jo pidemmän aikaa kesken julkaisettomissa teksteissäni.  Nämä romaanit tulivat mieleen Paasilinnan Operaatio Finlandiaa lukiessani.

Tässä linkki YLEn 101 kirjaa sivulle, josta löytyy YLE Areenassa nähtävissä oleva video sekä Sadan vuoden kirjat -sarjassa Yle Radio 1:ssä radiolähetys Paasilinnan Operaatio Finlandiasta.

Arto Paasilinna: Operaatio Finlandia: Ruotsin kesähyökkäys Suomeen, Gummerus, 3 p. 1997 (1. p. 1972)
Päällys: Martti Mykkänen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti