tiistai 17. huhtikuuta 2018

Wähäväkisten ilmestyskirja: Huomioita aikojen vaihtumisesta, muistamisesta ja alaspainettujen missioonista

Wähäväkisten ilmestyskirja : Huomioita aikojen vaihtumisesta, muistamisesta ja alaspainettujen missioonista on julkaistu vuonna 1999 Herättäjä-Yhdistyksen kustantamana.  Kirjan ovat kirjoittaneet Urpo Karjalainen ja Jaakko Löytty.

Lukijalle -tekstissä he kirjoittavat:

Tämän julkaisun taustalla onkin yhtäältä lähimenneisyyteen palautuva muisti, joka tahtoo tuoda kätköistään julki joitakin keskeisiä piirteitä niistä asioista, joita Wähäväkisten juhlaveisuu ja Herran pyhä ehtoollinen puutteenalaisille piti esillä varsinaisen teemavuotensa, vuoden 1998 aikana.”

Kirjan tekstit koostuvat Wähäväkisten juhlaveisuiden yhteydessä pidetyistä puheenvuoroista, esitelmistä ja saarnoista, ja saman ajanjakson aikana syntyneistä uusista lauluista

… kirjamme on myös puheenvuoro yhteiskunnassamme ja kirkossamme käytävään arvokeskusteluun.”

… toivomme, että Wähäväkisten ilmestyskirja voisi suorittaa omaa palvelustehtäväänsä körttiläisten vastaiskussa modersaatiota ja lässyhumanisimia vastaan.”

En valitettavasti ole koskaan osallistunut Wähäväkisten juhlaveisuu-messuun. Spotifysta löytyy Matalan majan juhlaveisuu-kokoelma, josta nämä Wähäväkisten juhlaveisuulaulut löytyvät 2000-luvulle hiukan uudistettuna. Näiden laulujen kuunteleminen auttaa ymmärtämään tämän kirjankin sisältöä. 

Kirjan julkaisusta on siis lähes parikymmentä vuotta. Minä olen siihen aikaan ollut lähes kolmikymppinen, 3-vuotiaan tyttären äiti. Tuossa elämänvaiheessa uskonasiat eivät olleet kovin läheisiä, oli ns. tapakristitty, joka kävi joulun aikaan kirkossa. Asuimme Ilmajoella Koskenkorvalla. Körtit tiesin, onhan mieheni paljasjalkainen lapualainen. 

Muutaman päivän päästä vietän 47-vuotissyntymäpäivääni. Olen kahden aikuistuvan lapsen äiti. Olemme asuneet täällä Lapualla yli kymmenen vuotta.  Parin viimeisen vuoden aikana uskonasiat ovat tulleet elämääni yhä tärkeämmiksi – osaksi jokapäiväistä elämää. Myös körttiläisyys on tullut osaksi elämääni. Ensikosketus oli vuoden 2014 Herättäjäjuhlat Lapualla.  Tammikuussa 2016 sain työpaikan Herättäjän Kirjakaupasta ja sen myötä pääsin työntekijän näkökulmasta kokemaan Vantaan Herättäjäjuhlat.  Viime kesänä kävin ensimmäisen kerran seuroissa kotopitäjässäni Ilmajoella.  Nilsiän Herättäjäjuhlat olivat mieleenpainuva kokemus Ukko-Paavon haudalla käynteineen, seurapuheidens ja Siionin virsien veisuun kuunteluineen työn lomassa.  Koskettavaa ja sydämensykähdyttävää oli käydä ehtoollisella seurakentällä, joka sijaitsi isojen kuusien ympäröimällä vanhan hautausmaan ympäristössä.  Tänä vuonna olen käynyt kaksi kertaa seuroissa – Ylihärmän kirkkopyhän yhteydessä järjestetyissä ja Wanhassa Karhunmäessä.

Wähäväkisten ilmestyskirja -teoksen tekstit ovat osittain hyvin teologistakin. Urpo Karjalainen käsittelee esitelmiään juutalaiskristillisen kannan kautta, mikä minulle on aika vaikeata ensilukemalla hahmottaa.  Osa Urpon teksteistä on hänen pitämiään saarnoja Wähäväkisten juhlaveisuissa vuonna 1998.  Kuten saarnoissa on tapana – peilataan Raamatun tekstejä aiheita meidän historiaamme ja nykytilaan. Vuonna 1998 sivutaan punaista ja valkoista Suomea, 1990-luvun lama-Suomea, maanviljelijäkulttuurin tilannetta sekä yhteiskuntaamme muutenkin. Jaakko Löytyn tekstit ovat maallikolle maanläheisimpiä. Hänen teksteissään näkyy maatalousväen arvostus ja huoli, miten he selviävät.  Mutta myös huoli, miten maan ”hiljaisimmat”, vähävaraisimmatkin pärjäävät.  Hän mainitsee virret ns. taisteluvirsinä, joiden voimalla selvitään päivästä päivään, Jumalaan luottaen, vaikka halla vie sadon tai jääkaappi ammottaa tyhjyyttään.

Wähäväkisten ilmestyskirjasta löytyy muutama ns. kitaravirsi nuotteineen ja sanoineen.

Jaakko Löytty kirjoittaa:

Kitaravirret ovat kuitenkin alkuperäisimmillään kiusallisella tavalla edustaneet vastakulttuuria ja pitäneet aina yllä protestia; ne ovat jollain lailla olleet edustamassa alkukirkollista, radikaalia köyhien evankeliumia.”  (s. 9)


Urpo Karjalainen ja Jaakko Löytty: Wähäväkisten ilmestyskirja: Huomioita aikojen vaihtumisesta, muistamisesta ja alaspainettujen missioonista, Herättäjä-Yhdistys, 1999
Kansi: Pasi Kainulainen
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto



maanantai 16. huhtikuuta 2018

Mun tarina - Lukuviikko - Kirjavinkki


Lukuviikko on Lukukeskuksen vuosittain järjestämä valtakunnallinen tapahtuma, jonka aikana kirjastot ja koulut ympäri Suomen juhlivat lukemista mm. erilaisilla tempauksilla ja tapahtumilla, kirjailijavierailuilla ja pidennetyillä aukioloajoilla. (Lukuviikko)

Myös kirjakaupat haluavat olla mukana lukuviikon markkinoinnissa, onhan lukeminen ja suomen kielen taito elintärkeä niin kirjakauppojen työntekijöille kuin asiakkaillekin.

Kirjabloggarit luonnollisesti haluavat olla mukana edistämässä lukutaitoa.  Niinpä minäkin halusin osallistua Oksan hyllyltä -kirjablogin haasteeseen Lukuviikon Mun tarina.

Valitsin kirjavinkiksi Linda Lay Shulerin romaanit, jotka hankin 1990-luvun alussa Suuri Suomalainen Kirjakerhosta. Kirjakerhojen kulta-aikana olin siis minäkin useamman kirjakerhon jäsen. Vuonna 1997 sain töitä kirjakaupasta ja sen myötä ostokäyttäytymiseni muuttui kirjakerho-ostoista kirjakauppaostoiksi.

Linda Lay Shuler (1910-2011) oli Amerikan alkuperäiskansojen tutkija sekä radio-, elokuva- ja TV-tuottaja. Hän julkaisi kolme romaania, joista kaksi on suomennettu.

Kirjojen tarina sijoittuu lounais-Amerikassa vuoden 1270 paikkeille. Anazasi-nainen Kwani karkotetaan klaanistaan sinisten silmiensä tähden. Kwanin äiti kertoo tyttärelleen salaisuuden, joka liittyy Kwanin silmien väriin. Kwanin tarina oli minulle parikymppiselle nuorella naiselle jotain niin lumoavaa, joka meni syvälle sieluuni.

Vain aurinko muistaa (She Who Remembers)

Kwani kuunteli.  Hän erotti kahinaa: jossain liikuttiin.  Samanaikaisesti yö vieri taivaanrannasta kuin tumma meri. Yölinnun väräjävä huuto kajahti heikkoina ja häipyi hiljaisuuteen.”  (s. 17)

Kuunnelkaa, kotkan klaanin kansa. Kuunnelkaa kaikki tervetulleet vieraamme. Kokopelli on keskellämme, hän joka saa ruo’on laulamaan ja tuo pyhän siemenen tullessaan, hän joka seurustelee jumalten kanssa. Hänellä on mukanaan nainen kaukaisesta klaanista, ja hän pyytää että hyväksyisimme tämän naisen keskuuteemme.” (s. 87)

Kokopelliä hän halusi ja tarvitsi… tämän käsivarsia, tämän ääntä, tämän aistillista kosketusta. Hän halusi nähdä tämän turkoosirimpsujen alta katsovat silmät, kuulla taas huilun laulavan sydäntä keventävästi. Hän kaipasi Kokopellin jännittäviä mysteerejä ja sitä sielua tyydyttävää turvallisuuden tunnetta, jonka hänen läheisyytensä sai aikaan.” (s. 180)

Mikä Kwanista tuli uudessa klaanissa, tuliko hänestä Kokopellin puoliso vai tapahtuiko jotain Kokopellin poissaollessa…. Ensimmäinen kirjan kirjan loppu jättää tarinan kiehtovan salaperäiseksi, miten käy klaanilaisten?

Kun kotka kutsuu 1-2 (The Voice of  the Eagle)

Kwanin tarinaa jatkuu. Kuka on hänen puolisonsa ja kuka on hänen lapsensa isä…

Kwani sormeili kaulanauhansa  kampasimpukkariipusta hakien lohdutusta. Hän sulki silmänsä ja muisteli Auringon taloa kukkulan laella, ja paikkaa jossa Vanha Rouva oli nimittänyt hänet seuraajakseen.” (s. 98)

Aamu oli valjennut kirkkaana ja viileänä, ja tuulenvire toi mukanaan kaukaisten vuorten tuoksuja. Oli jänisjahtien, siementen keruun, metsästyksen, kosiskelun ja naisten esittämien tanssien aika.” (s. 198)

Iltanuotio loimusi sisäpihalla. Kuunainen ei ollut vielä ilmestynyt, mutta esi-isien leiritulet polttivat reikiä sysimustaan taivaaseen.” (s .321)

Toinen Kwanin lapsista joutuu toisen klaanin sieppaamaksi – saavatko he pojan takaisin?  Maaäiti ottaa Muistajanaisen syleilyynsä….  Toinen kirja päättyy koskettavasti.

Linda Lay Shuler kirjoitti vielä kolmannenkin romaanin, Let the Drum Speak (1996).  Pitäisikin tämä kirja ostaa ja lukea myös.

Linda Lay Shuler: Vain aurinko muistaa, Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1990
Kannen piirros: Mikael Paajanen
Suomentanut Minna Lehtonen
(engl. alkuteos She Who Remembers, 1988)
Mistä hankittu: ostettu Suuri Suomalainen Kirjakerhosta

Linda Lay Shuler: Kun kotka kutsuu 1-2, Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1993
Kannen kuva: Deborah Jones
Typografia: Marjatta Saastamoinen
Suomentanut Merja Luoma
(engl. alkuteos The Voice of the Eagle)
Mistä hankittu: ostettu Suuri Suomalainen Kirjakerhosta


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Hiljaisuuden etsijöitä: Ihmisiä elämän perimmäisten kysymysten äärellä

Hiljaisuus on minulle voimavara, joka kiehtoo monella tavoin. Pyrin aloittamaan päiväni hiljaisilla hetkillä, kun vielä kotiväkeni nukkuu. Lainasin alkutalvesta useamman hiljaisuutta käsittelevän kirjan kirjastosta ja olen niitä lueskellut rauhalliseen tahtiin.  Tertti Lappalaisen toimittama Hiljaisuuden etsijöitä: Ihmisiä elämän perimmäisten kysymysten äärellä on yksi näistä lainaamistani kirjoista.

Takakansitekstissä sanotaan:

Tässä kirjassa tunnetut kirjoittajat kirjoittavat hiljaisuudesta eri näkökulmista; käsitellyksi tulee koko hiljentymisen kenttä omalla kesämökillä koetuista rauhan hetkistä muun muassa retriiteissä ja Valamossa tapahtuvaan tietoisempaan hiljaisuuden harjoittamiseen.”

Tämä kirja tarjoaa arvokasta tietoa ortodoksisesta, katolisesta ja luterilaisesta hiljentymisperinteestä.”

Saatteeksi -tekstissään Tertti Lappalainen kirjoittaa:

Hiljaisuus ja kuolema ovat sukua toisilleen. Sanotaan, että kuoleman läheisyys riisuu ihmisen; niin riisuu hiljaisuuskin.  Hiljaisuus ja kuolema ovat samalla kertaa lempeitä ja lujia opettajia.”  (s. 15)

Torsti Lehtinen: Äänekkäitä ihmisen ajatukset

Torsti Lehtinen on kirjailija, kääntäjä ja filosofi.  Hänen kirjoituksensa on filosofis-ortodoksinen.  Hän puhuu kuvan hiljaisuudesta – ikoneistakin.  Hän pohtii ihmisen sisäistä meteliä, ajatusten sinkoilemista.

Hiljaisuus, samoin kuin meret ja vuoret, Jumalan luomaa. Se on elämän leipää.”  (s. 28)

Elina Karjalainen: ”Oi, hiljaisuus”

Elina Karjalainen (1927-2006) on varmasti kaikkien tuntema Uppo-Nallen luoja.
Hän kuvaa koskettavasti oman elämänsä hiljaisuutta, sisäisen hiljaisuuden löytämistä.

Oma sisäinen hiljaisuuteni, jonka pystyn tavoittamaan äänten keskelläkin, on luovaa hiljaisuutta.”  (s. 31)

Mielestäni lukeminen onnistuu vain silloin, kun kirjan ympärillä tapahtuu sisäinen hiljentyminen.”  (s. 32)

Jumala merkitsee minulle hiljaisuutta.”  (s. 32)

Antti Heikkilä: Meditaatiosta rukoukseen

Antti Heikkilä on lääkäri ja kirjailija, joka tunnetaan vähähiilihydraattisen ruokavalion puolestapuhujana. Hän kirjoittaa meditaatiosta rukouksen hiljaisuuteen.  Hän puhuu muutoksen meditaatiosta.

Niinpä valittua tietä ei ole helppo kulkea. Se on kitkatonta, ja liike pyrkii jatkumaan entisen suunnan mukaisesti.” (s. 45)

Kaikki se mitä tapahtui, ei tullut minusta. Se vain tapahtui. Elämä muuttui, kun väsyin ja luovutin ja pyysin: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi.”  (s. 49)

Tapani Kärkkäinen:  Valamossa – hiljaisuuden äärellä

Tapani Kärkkäinen on helsinkiläinen suomentaja, toimittaja ja tietokirjailija.  Kuten otsikkokin kertoo, hän kuvaa ortodoksista hiljaisuutta Valamossa. Olen kerran käynyt lapsena turistina Valamon luostarissa. Toiveeni olisi päästä jonain päivänä siellä käymään ja yöpymäänkin.

Liisa Mäntymies: Katsokaa lintuja, katsokaa kukkia

Liisa Mäntymies on kirjailija ja toimittaja.   Hän kirjoittaa sisäisten kuvien katselemisesta.

Eira Hernberg: Hiljaisuuden biografiaa

Eira Hernberg on filosofian tohtori, Helsingin yliopiston uskontotieteiden dosentti, kirjailija ja toimittaja. Hänen kirjoittamiaan kirjoja olisi myös mielenkiintoista lukea.

Hän kirjoittaa joulun hiljaisuudesta, ystävyyden ja rakkauden vuorista niin kiehtovasti.

Päivi Huuhtanen-Somero:  Huone hiljaisuudessa

Päivi Huuhtanen-Somero on filosofian tohtori ja kirjailija.  Hän kirjoittaa omasta sisäisestä hiljaisesta huoneestaan. Hiljaisuuden rukoukset ja retriitit ovat hänelle myös koti kodissa.

Mertzi Bergman: Missä luovuus vihannoi

Mertzi Bergman on toimittaja. Hän kuvaa Keskuspuiston hiljaisuutta kaupungin äänien ympäröimänä. Hän kirjoittaa myös luovuuden hiljaisuudesta.

Niilo Rauhala: Runoilijan ja sielunhoitajan hiljaisuus

Niilo Rauhala on pappi ja kirjailija. Hän kuvaa runoilijan ja papin työn hiljaisuutta runojensa kautta.

Heikki Kotila: Sanan kirkko ja sanaton hiljaisuus: Luterilainen kirkko on löytämässä hiljaisuuden perinteen

Heikki Kotila (1960-2010) oli filosofian tohtori ja pappi. Hän kirjoittaa, millaista on hiljaisuus luterilaisessa hartauselämässä.

Veikko Purmonen: Hiljaisuuden perinne ortodoksisuudessa.

Veikko Purmonen on ortodoksinen pappi.  Hän kirjoittaakin mitä liittyy ortodoksisen kirkon hiljaisuuden perinteeseen.  Millaista on hesykasmi eli hiljaisuuden mystiikka.

Marjatta Jaanu-Schröder: Hiljaisuuden juuria katolisessa perinteessä.

Marjatta Jaanu-Schröder on teologian maisteri ja tietokirjailija. Hän kuvaa katolisen kirkon hiljaisuuden perinteitä.

Marja Kuparinen: Tie, jota en näe

Marja Kuparinen on toimittaja ja teologian maisteri. Hän kertoo meditaation ja hiljaisuuden retriitin kokemuksistaan.

Benedicta Idefelt: Kohteeton mietiskely

Sisar Benedicta Idefelt (1939-2014) oli suomalainen nunna. Hän kertoo mitä on syvämietiskely.

René Gothóni: Miten Athoksesta tulee Pyhä Vuori

René Gothóni on teologian tohtori ja uskontotieteen professori.  Hän kertoo Athos-vuoren pyhiinvaeltajista ja luostarista.

Sisar Kristoduli: Rukouksen hiljaisuus

Sisar Kristoduli on ortodoksinen nunna ja kirjailija. Hän kuvaa millaista on rukouksen hiljaisuus ortodoksisessa luostarissa.

Marjatta Jaanu-Schröder: Arjen hiljaisuutta etsimässä

Marjatta Jaanu-Schröder on kirjoittanut toisenkin kappaleen.  Tässä kirjoituksessa kuusi katolilaista kertovat hiljaisuuden kokemuksistaan.

Anne Fried: Hetkipalvelukset ja hetkipalveluskirjat

Anne Fried (1903-1998) oli kirjailija, kirjallisuudentutkija, kriitikko, esseisti ja saattohoidon uranuurtaja. Oppiarvoltaan hän oli filosofian tohtori. Hän oli juutalainen.  Hän kertoo millaisia ovat hetkipalvelukset ja millaisia pikkukirjasia hartauskirjat ovat.

Mikael Leiman: Mietiskelyn psykologiaa

Mikael Leiman on psykologian professori.  Hän kirjoittaa mietiskelyn välineistä ja siitä miksi mietiskelemme.

Anna-Maija Raittila: Hiljaisuus kasvukamarana yhteisölle

Anna-Maija Raittila (1928-2012) oli kirjailija ja suomentaja. Hän on sanoittanut useita virsiäkin. Anna-Maija kertoo Morbackan yhteisön hiljaisuudesta.

Paavo Rissanen: Retriittiliike Suomessa

Paavo Rissanen on kirjailija ja retriittiohjaaja.  Hän kirjoittaa retriittiliikkeen historiasta Suomessa.

Hiljaisuuden etsijöitä -teoksen kirjoitukset ovat yhä 20 vuodenkin (kirjan ilmestymisen) jälkeen puhuttelevia.  Hiljaisuus on jotain mikä on pysyvää, vaikka maailmanmeno miten muuttuisi.

Kirja valittiin Vuoden kristilliseksi kirjaksi vuonna 1998.

Tertti Lappalainen: Hiljaisuuden etsijöitä: Ihmisiä elämän perimmäisten kysymysten äärellä, WSOY, 1998
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto



Tyhjän haudan arvoitus: Mitä uskoa ylösnousemuksesta

Alfa-kurssin suosituskirjojen lukemieni kirjojen blogikirjoittelu jatkuu.  Timo Eskolan ja Eero Junkkaalan kirja Tyhjän haudan arvoitus: Mitä uskoa ylösnousemuksesta tarkastelee Uuden testamentin opetusta ylösnousemuksesta monesta näkökulmasta. Esillä ovat tyhjän haudan tapahtumat, Ylösnousseen ilmestykset, Vanhan testamentin ennustukset, ylösnousemuksen merkitys ja ylösnousemususkon eri piirteet. Kirjassa otetaan myös kantaa ylösnousemusta koskeviin kiistakeskusteluihin.

Molemmat kirjan tekijät ovat hyvin tunnettuja teologian tohtoreita, jotka ovat kirjoittaneet useita teoksia.

Johdannossa tekijät kirjoittavat:

Tarkoitus on selostaa tärkeimpiä näkökohtia Jeesuksen ylösnousemuksesta. Tarkastelun kohteena ovat historiallisuuden kysymys sekä julistuksen esittämä sanoma.”

I PÄÄSIÄINEN

Mitä haudalla tapahtui?

Evankeliumit ovat siis syntyneet niin, että suulliset kertomukset Jeesuksen opetuksista on vähitellen kiteytetty kirjalliseen muotoon.”  (s. 6)

Täysin identtiset kuvaukset herättäisivät epäilyn pelkästä kopioinnista, eikä useassa samanlaisessa evankeliumissa muutenkaan olisi mitään järkeä.”  (s. 12)

Tässä kappaleessa käydään läpi Jeesuksen hautaamisen historiallisia taustoja karttoineen ja kuvineen.

Kristillinen kirkko syntyi ylösnousemussaarnan vaikutuksesta.”  (s. 33)

II PAAVALIN – YLÖSNOUSSEEN JULISTAJA

Paavali ei varsinaisesti mainitse tyhjää hautaa missään kohden kirjeissään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän ei olisi tuntenut kertomusta tyhjästä haudasta.”  (s. 48)

Ylösnousemus on selvästi lopunajallinen tapahtuma, mutta niin on myös Jumalan tuomio. Selittäessään pääsiäisen merkitystä Paavali ei tyydy puhumaan vain kuolleiden herättämisestä. Hän ottaa myös tuomion näkökulman esille. Pääsiäinen on hänen mukaansa koko maailmanhistorian keskipiste. Sen ympärille kutoutuvat kaikki Jumalan pelastavan työn suuret asiat.”  (s. 54)

Jumala herättää jokaisen luomansa persoonan uudelleen mullasta, johon se on kätketty. Uusi luomistyö koskeen jokaista Jeesuksen seuraajaa. Siinä on kristillisen toivon keskus.” (s. 59)

Paavalin kirjeitä olen lukenut Raamatusta vasta satunnaisesti. Hänestä kirjoitettuja ja hänen kirjoittamistaan kirjeistä kirjoitettuja kirjeitä laitan tähän muistiin lukulistakseni muutaman uusimman:

Jukka Norvanto: 3000 km Lähi-idässä : Paavalin ensimmäinen lähetysmatka, Perussanoma 2017

Mailis Janatuinen: Paavali Tarsolainen, Perussanoma, 2013

Teuvo Riikonen: Ave, Pave! : Paavali iki- ja nykynuorille, Perussanoma, 2012

Alain Badiou ja Janne Porttikivi: Apostoli Paavali : universalismin perustaja, Gaudeamus, 2011

Tuula Matikainen ja Kimmo Pälikkö: Paavali, pakanain apostoli : kertomus apostoli Paavalin elämänvaiheista, Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko, 2011

Emil Anton: Katolinen Paavali, Katolinen tiedotuskeskus, 2009

III NIIN KUIN ON KIRJOITETTU

Kun Vanhassa testamentissa puhutaan kuninkaallisesta Messiaasta, siellä ei puhuta hänen ylösnousemuksestaan. Tärkeimmällä sijalla on opetus Messiaan tulemisesta, ei herättämisestä. Ainoa korottaminen on Messiaan korottaminen valtaan ja valtaistuimelle. Siksi onkin mielenkiintoista, että juuri nuo kohdat yhdistettiin myöhemmin Jeesuksen ylösnousemukseen.”  (s. 64)

Uuden testamentin opetus ylösnousemuksesta sisältää ajatuksen siitä, että Jeesuksen kuninkuus on erityisesti taivaallista valtaa.”  (s. 74)

IV YLÖSNOUSSUT KRISTUS

Evankeliumin julistaminen eli ilosanoman eteenpäin vieminen merkitsee Uudessa testamentissa siten Kristus-sanoman kertomista. Sovitus on suoritettu, Jumalan armoliitto kaikille kansoille on vahva.”  (s. 86)

Uuden testamentin mukaan ylösnoussut Jeesus on vielä muutakin kuin kärsivä Herran palvelija ja Daavidin suvun kuningas. Hän on uudelleen luotu Aadam, joka aloittaa uuden ihmissuvun. Ylösnousemus merkitsee siten aivan ratkaisevaa koko ihmiskunnan historiassa.”  (s. 100)

Kristus tuli synnin tähden sovittamaan synnin ihmisruumiissa, todellisena ihmisenä. Vain niin oli mahdollista katkaista vanhat siteet ja tuoda ihmiset takaisin elävään yhteyteen Jumalan kanssa.”  (s. 101)

V YLÖSNOUSEMUSUSKO

… usko sisältönä on juuri Jeesuksen kuolleista herättäminen. Ylösnousemus ja taivaaseen korottaminen muodostavat pelastussanoman keskipisteen ja kulmakiven. Pääsiäinen on ollut Jumalan pelastushistorian huippukohta.”  (s. 112)

Yhteys Jumalaan löytyy vain siten, että Jumala itse luo sen uudelleen. Sen täytyy olla pelkkää armoa ja hänen rakkauttaan synteihinsä kuollutta ihmistä kohtaan.”  (s. 119)

VI TOISENLAINEN EVANKELIUMI

Viimeisessä kappaleessa puhutaan juutalaisten ylösnousemuksen näkemyksestä, uskosta ja maailmankuvasta.  Paljon hämmentäviä asioita, joista minä maallikkona menen hiukan ymmälle.

Tyhjän haudan arvoitus -kirja oli mielenkiintoista luettavaa, mutta paljon sellaista asiaa, joka menee vielä minun käsitykseni ja ymmärrykseni ylitse.  Voi kai sanoa, että kirja on minulle vielä liian teologinen.

Timo Eskola ja Eero Junkkaala: Tyhjän haudan arvoitus: Mitä uskoa ylösnousemuksesta, Uusi Tie, 1994
Kannen suunnittelu: Timo Miettinen
Mistä hankittu lainattu Lapuan kaupunginkirjasto



lauantai 14. huhtikuuta 2018

Hyvä kysymys! Käytännöllinen johdatus kristilliseen uskoon

Nicky Gumbelin kirjoittama kirja Hyvä kysymys! Käytännöllinen johdatus kristilliseen uskoon oli yksi Alfa-kurssin suosituskirjoista. Nicky Gumbel on englantilainen anglikaanipappi ja hän on Alfa-kurssin perustajia.

Hyvä kysymys! Käytännöllinen johdatus kristilliseen uskoon kirja sisältö on hyvin samanlainen kuin Tutki elämän tarkoitusta -kirjanen, joka jaettiin Alfa-kurssilla.

Alkusanoissa Holy Trinity Brompton anglikaanikirkon kirkkoherra Sandy Millar kirjoittaa:

Hyvä kysymys!” on sympaattinen, innostava ja harvinaisen helppolukuinen Jeesuksen Kristuksen esittely – hän on edelleen kaikkein kiehtovin ja puoleensavetävin henkilö, johon voimme tutustua. Nicky Gumbelin älykäs, tutkimukseen ja tietoon vankasti perustuva käsittelytapa takaa sen, että Totuuden etsintä valtaa lukijan mielen ja sydämen.”

Nicky Gumbel kirjoittaa esipuheessaan:

Tämä kirja tahtoo vastata muutamiin kristillisen uskon avainkysymyksiin. Se perustuu Holy Trinity Bromptonin seurakunnassa käytyyn Alfa-kurssiin.”

1. Kristinusko: Tylsää, valhetta vai merkityksetöntä?

Ihminen on luotu elämään yhteydessä Jumalan kanssa. Vailla tätä yhteyttä ihminen kokee aina nälkää, tyhjyyttä, jonkin puuttumista.” (s. 10)

Ei kristinusko ole tylsää: se on täynnä elämää. Ei se ole valhetta, vaan se on itse totuus Ei se ole merkityksetöntä; se muuttaa elämämme kokonaan.” (s. 19)

Olen uskon polun alkupäässä. Monia haarautuvia polkuja on tullut vastaan, eivätkä ne ole lopussa. Etsin uskon kotiani oman kotikirkkoni lisäksi muistakin kristillisistä yhteisöistä. Tähän mennessä on ollut antoisaa kuunnella ja keskustella uskon asioista – toisinaan on ollut helppoa olla samaa mieltä, toisinaan olen jäänyt miettimään, että jotakin Raamatun kohtaa voi ajatella noinkin…. Joskus olen vain ollut hiljaa, kaikesta en ole ollut samaa mieltä jokaisen kanssa….

2. Kuka Jeesus on?

Jeesuksen opetusta pidetään laajalti suurimpana opetuksena, mitä kukaan on koskaan jakanut.”  (s. 30)

Jeesuksen Kristuksen ruumiillinen ylösnousemus kuolleista on kristinuskon kulmakivi.” (s. 33)

Minulle on ollut lapsuudesta asti selvää, että Jeesus on Jumalan Poika, enkä sitä koskaan ole varsinaisesti kyseenalaistanut. Elämässäni on ollut vaiheita, etten ole ajatellut Jeesusta, enkä kovin paljon Jumalaakaan. Vieläkin on vaikeata turvautua yksin Jeesukseen ja Jumalaan, kun arkielämän asioita menee useampi solmuun yhdellä kertaa. Aikaisemmin vain surkuttelin ja kapinoin kurjaa tilannetta, nyt lähetän hiljaisia rukouksia, hiljaisia huokauksia, epätoivoisia parahduksia kyselleen miksi näin?  Jonkinlainen rauha on sielussani nyt, jota en osaa selittää – elämässäni on yksi asia, johon voin sittenkin turvata ja joka ymmärtää ja armahtaa, kaikesta huolimatta ja ohjaa elämääni siihen suuntaan, mihin on tarkoituskin.  Ja se jokin on Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki.

3. Miksi Jeesus kuoli?

Ristillä riistettiin aseet pahuuden voimilta. Kuolema ja Paholaisen valta lyötiin. Ristillä Jumala osoitti rakkautensa meitä kohtaan. Hän osoitti olevansa Jumala, joka tuntee kärsimyksen.” (s. 44)

Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden.  Minulle Hän on se, joka armahtaa syntisen ihmisen. Silti yhä mietin, miten se on mahdollista… kuinka kauan me saamme syntimme anteeksi…. Milloin on se viimeinen hetki…

Tulee mieleen gospelbändi kls:n laulu Kuningas palaa

Entä jos Kuningas palaakin huomenna

Onko vielä maailma valmiina

Voiko katsoa silmiin

Vai vaipuuko kyyneliin...

4. Miten voin olla varma uskostani?

… meidänkin on avattava ovemme ja päästettävä Jeesus elämäämme. Jeesus ei koskaan tule pakolla. Hän antaa meille valinnanvapauden. Me saamme päättää, avaammeko oven hänelle vai emme.” (s. 54)

Kun ihmisestä tulee kristitty, Jumalan Pyhä Henki tulee häneen asumaan.” (s. 58)

Ensiksi hän muuttaa meitä sisäisesti…. Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys, itsehillintä” (s. 58)

Luonteessamme alkaa tapahtua muutoksia, jotka toisten tulisi pystyä huomaamaan, mutta ne eivät toki tapahdu yhdessä päivässä” (s. 58)

Ei varmuus ole itsetietoisuutta. Se perustuu Jumalan lupaukseen, Jeesuksen kuolemaan ja Pyhän Hengen työhön elämässämme. Se on yksi Jumalan lapsena olemisen etuja: me saamme olla täysin varmoja suhteestamme Isään, varmoja anteeksiantamuksesta, varmoja kristittynä olemisesta ja ikuisesta elämästä.”  (s. 60)

Olen varma omasta uskostani melkein koko ajan, mutta joinakin hiljaisina hetkinä pieni epäuskon siemen pyrkii syvälle sieluuni…. Mikä minua odottaa kuoleman jälkeen…

5. Miksi ja miten lukisin Raamattua?

On tärkeää pitää kiinni siitä, että koko Raamattu on Jumalan innoittama, vaikka emme pystyisikään ratkaisemaan kaikkia ongelmia heti.”  (s. 67)

On parempi varata joka päivä muutama minuutti kuin lukea ensimmäisenä päivänä puolitoista tuntia ja lopettaa siihen” (s. 74)

Kun elämässä on kaikki melko hyvin, jaksan lukea aamulla Raamattua Hetkinen-oppaan ja Sanan aika -kirjasen avulla.  Viime viikot ovat olleet jo aamusta alkaen arjen asioiden selvittämistä – en ole jaksanut lukea Raamattua. Eilinen solun Raamatun lukuhetki antoi voimaa ja uskoa palata aamun Raamatun lukuhetkiin….

6. Miksi ja miten rukoilen?

Rukous on elämämme tärkeintä toimintaa. Se on merkittävin tapa hoitaa yhteyttä taivaallisen Isään.”  (s. 78)

Rukoukseen ei ole olemassa kaavaa. Rukous on tärkeä osa jumalasuhdettamme, ja saamme puhua hänelle niin kuin tahdomme. Jumala ei tahdo, että toistelisimme merkityksettömiä sanoja; hän tahtoo kuulla, mitä meidän sydämellämme on.” (s. 85)

Meidän ei tarvitse olla missään tietyssä paikassa voidaksemme rukoilla.” (s. 90)

Olen oppinut rukoilemaan ruokarukouksen päiväkerhossa ja koulussa. Rippikoulussa oli rukouksia, aikuisiällä rukoilin yleensä vain kirkossa jumalanpalveluksessa.  Nyt on osannut rukoilla muuallakin – useimmiten ne ovat olleet hiljaisia rukouksia arjen hetkissä.

7. Kuka Pyhä Henki on?

Me elämme nyt Hengen aikakautta. Isän lupaus on täyttynyt. Jokainen kristitty saa Jumalan lupaaman lahjan. Se ei kuulu enää pelkästään tietyille ihmisille tiettyinä aikoina tiettyjä tehtäviä varten. Se kuuluu kaikille kristityille, myös sinulle ja minulle.” (s. 101)

Pyhä Henki… ymmärrän ja uskon Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen, mutta on niin paljon avoimia kysymyksiä Pyhästä Hengestä ja sen voimasta…. Uskon matkani etsivän tiellä jatkuu…

8. Mitä Pyhä Henki tekee?

Kun tulemme Kristuksen luo ja meistä tulee Jumalan lapsia, me liitymme valtavan suureen perheeseen.”  (s. 112)

Jokainen kristitty on erilainen, jokainen voi tuoda yhteyteen jotakin omaansa, kullakin on eri lahja.”  (s. 113)

Ehkä se että, miten Pyhä Henki minussa vaikuttaa, on se mikä on vielä löytymättä… tai en osaa sitä tunnistaa….

9. Miten voin täyttyä Pyhällä Hengellä?

Kielillä puhuminen….  Olen muutaman kristityn kuullut rukoilevan kielillä puhuen. Ne kokemukset ovat olleet myönteisiä.  Silti minuun vaikuttaa enemmän hiljainen rukous…

Ymmärtääkseni Pyhällä Hengellä voi täyttyä ilman kielillä puhumisenkin lahjaa….

10. Miten voin vastustaa pahaa?

Ensimmäinen hyökkäys on yleensä epäilys” (s. 137)

Meidän on omaksuttava koko kristinuskon totuus (tai niin paljon kuin pystymme). Tämä tapahtuu lukemalla Raamattua, kuuntelemalla saarnoja ja puheita, lukemalla kristillisiä kirjoja ja kuuntelemalla ääninauhoja.”  (s. 142)

11. Miten Jumala johdattaa meitä?

Johdatus tulee yhteydestä Jumalaan. Hän lupaa johdattaa niitä, jotka vaeltavat hänen seurassaan.”  (s. 147)

Jos tahdomme löytää Jumalan suunnitelman elämässämme, meidän on kysyttävä sitä häneltä.”  (s. 148)

Johdatus on hyvin persoonallista. Kun tulemme uskoon, Jumalan Henki tulee meihin asumaan. Hän alkaa puhua meille. Meidän on opittava kuulemaan hänen äänensä.”  (s. 151)

1. Usein hän puhuu meille rukouksessa
2. Joskus hän puhuu antamalla voimakkaan halun tehdä jotakin
3. Toisinaan Jumala johdattaa yllättävillä tavoilla

Kun meistä tulee kristittyjä, meitä ei kutsuta hylkäämään tervettä järkeä.”  (s. 155)

12. Miksi ja miten kertoisimme toisille?

Kristittynä eläminen on kaikkein paras tapa levittää hyvää uutista niille, jotka elävät lähellämme.”  (s. 166)

Tämä kristillisten kirjoen blogikirjoittelun sitaatteineen ja omine pohdintoineni on minun tapana kertoa Jumalasta, Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä – kristillisyyden monimuotoisesta yhteisöstä, jossa toivon, että ymmärtäisimme ja hyväksyisimme erilaisia tapoja olla Jumalan läsnäolossa.

13. Vieläkö Jumala parantaa?

Kaikki, joiden puolesta rukoilemme, eivät parane. Tietenkään kukaan ihminen ei voi loputtomiin välttää kuolemaa. Meidän ruumiimme heikkenee. Jossakin vaiheessa on parempi auttaa ihmistä valmistautumaan kuolemaan kuin rukoilla hänen parantumisensa puolesta. Meidän on oltava herkkiä Pyhän Hengen johdatukselle.”  (s.  188)

Rukouksen jälkeen on tärkeää vakuuttaa henkilölle Jumalan rakkautta riippumatta siitä, paraneeko hän vai ei, ja jättää tie auki tulla uudelleen pyytämään rukousta. Meidän ei pidä säilyttää ihmisille taakkoja vihjaamalla, että uskon puute estää heitä paranemasta.”  (s. 190)

14. Mikä on oikea kirkko, kirkkokunta, seurakunta?

Meidän tulee kaikilla tasoilla etsiä yhteyttä – pienryhmissä ja koko seurakunnan kesken, omassa kirkkokunnassamme ja kirkkokuntien välillä.”  (s. 197)

Kun otamme vastaan leivän ja viinin, me luomme katseemme neljään suuntaan:
Katsomme taaksepäin kiitollisina
Katsomme eteenpäin odottavin mielin
Katsomme ympärillämme olevaa kristittyjen perhettä
Katsomme ylöspäin kiitollisina” (s. 203)

15. Miten käyttäisin loppuelämäni hyvin?

Kun seuraamme Kristusta, olemme vapaat jättämään sellaiset tavat ja kaavat, jotka painavat meitä ja muita alas.” (s. 209)

Paavali kehottaa kristittyjä elämään sopusoinnussa keskenään, olemaan auttavaisia ja vieraanvaraisia, anteeksiantavia ja empaattisia ja elämään rauhassa kaikkien kanssa.”  (s. 214)

Kirjan lopussa on samantyylisiä yhteen kappaleeseen liittyviä kysymyksiä, kuten on Alfa-kurssin vihkosessakin.

Poimin tähän pari kysymystä lopuksi, joita olen erityisesti pohtinut.

Jos tarkastelemme itseämme (ajatuksia, sanoja, tekoja ja niiden syitä) rehellisesti, kuinka moni voi sanoa olevansa hyvä ihminen?

Eikö voi olla hyvä ihminen, vaikka ei olisikaan täydellinen, synnitön? Onko ainut vastakohta, paha ja synnillinen ihminen? Eikö voi olla hyvä ihminen, mutta synnillinen, sillä kukaan meistä ei koskaan voi olla täysin synnitön. 

Miksi on tärkeätä luottaa enemmän Raamatun lupauksiin kuin omiin tunteisiin?

Olen vahvasti tunneihminen, minun on vaikea käsitellä uskon asioita ilman voimakasta tunnetilaa.  Miten sitten pitäisi lukea Raamattua – ilman tunnekokemuksia?  Miten voi olla luottamusta, ilman tuntemuksia?  Vai onko se niin että Raamatussa, jokin asia sanotaan/luvataan ja minun tunteeni ovat sitä vastaan…  tällöin on vain luotettava Jumalan tahtoon. 

Nicky Gumbelin kirja saa miettimään uskon asioita, mutta jokin tällä hetkellä saa minut ahdistuneeksikin, kun tätä blogikirjoitusta kirjoitan kuukausien jälkeen kirjan lukemisesta.  Jotkut asiat ovat jollakin tavoin painostavia ja saavat minut väsymään. Kaipaan rauhallista, hiljaista ja koskettavaa uskonelämää, ehkä se kirkko mitä Nicky Gumbel edustaa ei ole minulle, evankelis-luterilaiselle, noviisi-körtille se uskon koti, johon tuntisin kuuluvani. 

Nicky Gumbel: Hyvä kysymys! Käytännöllinen johdatus kristilliseen uskoon, Päivä, 1996
suomentanut Oili Aho
(engl. alkuteos Questions of Life, 1993)
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto



keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Hiljaisuutta etsimässä

Tommi Sarlinin toimittamassa kirjassa Hiljaisuutta etsimässä ihmiset kertovat mitä hiljaisuus heille merkitsee.

Kirjasta löytyy 17 henkilön tarina – kirjailijoista toimittajiin, tutkijoista professoreihin, politiikoista muusikoihin.

Tiedetoimittaja Riitta Vauras löytää hiljaisuuden kokemuksia luonnosta – se onkin yksin kauneimmista ja ihmeellistä paikoista kokea hiljaisuuden rauha. Hän on koulutukseltaan biologi.

Dosentti Eeva Ruoff löytää myös hiljaisuuden luonnosta, erityisesti kaupunkipuistosta. Hän toimii maisema-arkkitehtuurin historian ja teorian dosenttina Teknillisessä korkeakoulussa.

Toimittaja Ilkka Malmberg pohtii hiljaisuutta puhumattomuudella positiivisessa mielessä. Suomalaiselle saunominen hiljaisuudessa on tärkeätä, sauna koetaan pyhänä paikkana.  Hän oli Helsingin Sanomien toimittaja.

Professori M’hammes Sabour vertaa suomalaista elinympäristöä hiljaisuuden tyyssijaksi verrattuna isoihin metropoleihin.

Kulttuuriministeri Tanja Saarela (kirjan teon aikana) kuvaa hiljaisuutta mielenrauhana luonnon ja kirjallisuuden kautta. Hän on koulutukseltaan sosionomi.

Kansanedustaja Arja Alho kuvaa hiljaisuutta toisesta näkökulmasta. Milloin on tarpeen rikkoa hiljaisuus. Hän on koulutukseltaan valtiotieteen tohtori ja sairaanhoitaja.

Psykiatri, tutkija Mirjam Kalland kuvaa mitä hiljaisuus tekee lapsille niin hyvässä kuin pahassa. Myös aikuisille hiljaisuus voi olla pahasta, vaikeneminen painostuksesta.  Hän on kasvatustieteen tohtori.

Runoilija Niilo Rauhala kuvaa hiljaisuutta omien runojensa kautta. Hän on toiminut sairaalateologina.

Toimittaja Marja Kuparinen kertoo miten hiljentyminen esimerkiksi meditaatioryhmässä ei aina suju ongelmitta.  Hän on teologian maisteri.

Rock-muusikko Asko Keränen kuvailee mitä hiljaisuus merkitsee musiikissa. Hän on 22-pistepirkko -yhteen perustajajäsen.

Taidegraafikko Inari Krohn pohtii onko hiljaisuus täydellistä äänettömyyttä vai onko se tila, joka päästää äänet lävitseen. Hän on toiminut Kuvataideakatemian taidegrafiikan professorina.

Kirjailija Antti Tuuri kuvaa joen ja veden hiljaisuutta. Hän on kirjoittanut useita kirjoja ja käsikirjoituksia.

Diplomiviulisti Olavi Sariola kertoo millaista on sukeltajan hiljaisuus.

Toimittaja Eino Leino kuvaa Himalajan ja vuoristokiipeilijän hiljaisuutta. Hän on kirjoittanut useita tietokirjoja.

Hietaniemen hautausmaan vahtimestari Hannu Aho kuvaa hiljaisuutta työnsä kautta. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri.

Munkki Serafim pohtii Jumalan hiljaisuutta. Hän on Valamon luostarin veljestön jäsen.

Professori Kari Enqvist pohtii avaruuden hiljaisuutta.  Hän on kosmologian professori.

Tommi Sarlin (toim.): Hiljaisuutta etsimässä, Kirjapaja, 2006
Kansi: Jenny Haapimaa
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Elämänviisaus: Kokemustietoa uusille sukupolville

Hannele Koivusen Elämänviisaus: Kokemustietoa uusille sukupolville julkaistu 2000-luvun alussa.  Kirjaa varten on haastateltu pariakymmentä yli 70-vuotiasta suomalaista miestä ja naista.

Kirjan alussa Hannele Koivunen pohtii vanhuuden viisauden oivaltamisen tärkeyttä ja kokemustiedon luonnetta.

Tämän kirjan seniorit ovat syntyneet 1910-  ja 1920-luvuilla. Heistä jokainen on kokenut siis sota-ajan. Luonnollisesti se näkyy vahvasti heidän kirjoituksissaan. Minkälaisen perinnön antavatkaan 2010- ja 2020-luvun seniorit, 1930- ja 1940-luvuilla syntyneet, osa heistäkin vielä sodan kokeneita.

Pohdin muutamin sanoin, mitä nämä seniori-ikäiset antoivat kertomuksillaan minulle.

Martta Alanko: Itselleen pitää olla armollinen
Martta on 86-vuotias, kotoisin Sodankylästä.  Hänen elämänsä on ollut monenkirjavaa, kuten hän itse sitä nimittää. Ensimmäinen avioliitto oli se surullinen tarina – viinaa ja vieraita naisia. Toinen avioliitto oli onnellisempi, mutta mies menehtyi seitsemän avioliittovuoden jälkeen.  Lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset ovat olleet elämän ilo ja suola.  Niin myös läheisesti ystävät ympäri Suomen.

Elämän rikkinäisyydestä hyväksyy osan. Täysi usko Jumalaan on auttanut, en olisi muuten selvinnyt.”

Martta on lestadiolainen, hänen vanhempansakin olivat. Hänelle heidän vakaumuksensa sopii. 

Armollisuus, usko Jumalaan, läheiset ihmiset – elämän kantavimmat voimat.

Terttu Arajärvi: Rakkaus merkitsee aikaa
Terttu on luonnollisesti tunnettu julkisuuden henkilö. Hän syntyi vuonna 1922 ja kuoli 2014.
Hänenkin ilonsa ja voimavaransa on perhe; lapset ja lastenlapset.  Tertun elämäntyö on ollut lastenpsykiatrian parissa.

Menneen ajan viisautena haluan korostaa harkintaa, pitkäjänteisyyttä, asioiden miettimistä ja hiljaisuutta. Sitä, että asiat saavat kypsyä rauhassa ja saa miettiä. Tarvitaan laatua: hiljaisuuden aikaa.”

On lupa olla paikoillaankin, kuunnellen hiljaisuutta, ei tarvitse koko ajan mennä ja suorittaa.

Vivica Bandler: Tärkeintä elämässä on huumori
Vivican elämäkerran Vastaanottaja tuntematon (Otava, 1992) olen mielestäni lukenut….
Vivica syntyi vuonna 1917 ja kuoli vuonna 2004.

Suurin ilo elämässä on rakkaus. Myöskin rakastuntu ystävyys on minusta hirveän tärkeää.”

Haluaisin sanoa, että kulttuuri on ainoa mikä kannattaa!

Uskalla elää elämäntäyteistä, elämänrikasta, elämyksellistä elämää.

Inga-Brita Castrén: Ekumenia rakentuu yhdessäkokemisen kautta
Inga syntyi vuonna 1919 ja kuoli 2003.

Minulle hän oli tuntematon julkisuuden henkilö. Tämän kirjoituksen myötä heräsi mielenkiinto hänen teoksiaankin kohtaan:

Avoimuuteen sidottu: näköaloja ja kokemuksia kansainvälisessä ja ekumeenisessa työssä, Kirjaneliö, 1990

Anna meidät toisillemme: hartauksia yhteisellä tiellä, Herättäjä-Yhdistys, 1994

Castrénin suvussa on ollut paljon herännäispappeja ja herännäisyys on ollut minulle herätysliikkeistä läheisin

Liikuimme Lapualla herännäistaloissa seuroissa ja siellä käsitykseni herännäisyydestä syveni.”

Minun elämäni on ollut ihmeellinen seikkailu, jossa on avautunut odottamattomia ovia.”

Kristittyjen ykseys, naisten arvostaminen.

Niilo Hallman: Lääkärin pitäisi tulla lapsen luokse
Niilo syntyi 1916 ja kuoli vuonna 2011.  Hallman-yhtiöt on ollut hänen suvussaan erimuotoisena viidessä polvessa.  Niilo Hallman valittiin Lastenklinikan johtajaksi Arvo Ylpön jälkeen vuonna 1957.

Niilo Hallmanista on kirjoitettu elämäkerta, Niilo Hallman : elämäntyönä lapset, Recallmed, 1991

Lasten ja nuorten hyvinvointi, vanhempien tukeminen ja kannustaminen vanhemmuuteen.

Mikko Juva: Aika on käydä sotaa ja aika tehdä sovinto
Mikko on ensimmäisiä arkkipiispoja, jotka muistan lapsuudestani. Hän syntyi 1918 ja kuoli vuonna 2004.

Mielenkiintoista oli lukea Mikko Juvan kasvienkeräysharrastuksesta, joka oli melko ammattimaista kasvientutkimista ympäri maailmankin.

Mikko Juvan kirjoittamia kirjoja täytynee lainata jossain vaiheessa kirjastosta.

Omien arvojen varassa kulkeminen, toisten näkemyksiä kunnioittaen.

Marja-Terttu Kiviniemi: Aina voi olla yksi enkeli enemmän
Marja-Terttu syntyi vuonna 1924 työläiskodin kirvesmiehen nuorimpana tyttärenä.  Hän on toiminut opettajana.

Jokainen ihminen voi omalla elämällään antaa lähimmäisilleen pikkuisen toivoa. Maailmassa on niin paljon kaunista ja hyvääkin. Kaipaisin jonkun poliisitelevision vastapainoksi ohjelmia, jossa korostettaisiin sitä, että ihmisillä on toivoa.”

Maailman kauneus, toivo paremmasta huomisesta.

Reino Korpijaakko: Istutin 35 000 puuta
Reijo on syntynyt vuonna 1924 Steniusten perinteisen pappissuvun jäsenenä.  Pielisjärven kirkkoherroina toimi hänen viisi esi-isäänsä peräkkäin.

Arjen ilona ja harrastuksen minulla on ollut metsä ja metsänhoito.

Huolenpito ihmisistä ja luonnosta.

Erik Kråkström: Kauneutta rakentamassa
Erik syntyi 1919 ja kuoli vuonna 2009. Hän oli arkkitehti ja professori.

Tasa-arvo on kiinni yksilöstä ja yksilön mahdollisuudesta ymmärtää ja kouluttaa itseään. Kun tietää, miten vaikeaa tasa-arvo on ihan omassa itsessä, niin koulutus ja kasvatus ovat ainoa mahdollisuutemme.”

Arjen suuria iloja ovat yhdessäolo ja kauneus sen kaikissa muodoissa, myös sisällöllinen kauneus. Luonto, kirjallisuus, musiikki.”

Arkkitehtuuri – luovuutta, ekologisuutta, arvoja.

Aarne Laurila: Ihmiskunnan ykseys ja henkinen tasa-arvo
Aarne on syntynyt vuonna 1929, neljännen polven helsinkiläinen, isänsä puolelta hämäläinen. Hän kirjallisuudentutkija, joka on saanut professorin arvonimen. Hän kirjoittanut monia mielenkiintoisia kirjoja, jotka menevät lukulistalleni.

Jospa ihmiset katselisivat paitsi eteenpäin, myös taaksepäin ja koettaisivat nähdä kehityksen tai elämän pitkää linjaa.”

Usko huomiseen, muista eilinen.

Anna-Liisa Leppävirta: On parasta olla ominta itseään
Anna-Liisa syntyi vuonna 1909 Helsingissä työväenluokan perheeseen.

Kirjailijoille on kirjoittanut paljon. Siihen aikaan ei edes kirjailijoilla ollut kirjoituskonetta ja niinpä työ tehtiin niin, että he sanelivat ja minä kirjoitin.”

Tärkeintä elämässä on päästä sopusointuun itsensä kanssa, vaikka se on varmasti usein vaikeaa.”

Luku- ja kirjoitustaito – elämäntaidoista tärkeimpiä

Saara Mikkola: Marttana naisten arjessa

Saara syntyi vuonna 1927 ja kuoli vuonna 2012.  Hän on toiminut poliitikkona ja Marttaliiton puheenjohtajana.
Hän on myös toiminut opettajana kolmisenkymmentä vuotta.

Lapset haluavat näytellä ja esiintyä. Lasten luovuus on niin ihmeellistä, ettei sitä saisi tuhota ja surkastuttaa.”

Luovuus on Luojan lahja.

Erkki Nikkanen: Kaikkien maiden veturinkuljettajat ovat vaatimatonta ja tunnollista väkeä
Erkki on syntynyt 1922 Karjalan Kannaksella Kanneljärvellä.  Hän on työskennellyt veturinkuljettajana sekä toiminut myös veturimieskoulussa opettajana.

Asenteiden pitäisi muuttua enemmän siihen suuntaan, että yhteiskunta pitää huolta heikoista yksilöistä, vanhuksista ja sairaista

Huolehditaan lähimmäisistä.

Lassi Nummi: Ikuinen ei tarvitse sanoja
Lassi syntyi vuonna 1928 ja kuoli 2012. Hänet tunnemme runoistaan.

Toinen, toisenlainen iso ilo on, kun runo suosuu tulemaan esille. Kun jokin asia ilmaisuaan ja kirjoittamalla sille löytää sanat.”

Kulttuuri kukoistaa – antaa kaikkien kukkien kukkia.

Aune Pietarinen: Huolenpito ja vapaa isänmaa
Aune on syntynyt vuonna 1915 Karjalassa Kirvussa.  Hän työskenteli Hyvinkään villatehtaalla.

Minulle tärkeintä elämässä on ollut se, että Suomi säilytti itsenäisyyden. Vapaa isänmaa on kaikkein arvokkain asia.

Kiitollisuus kotimaasta – vapaudesta elää ja asua.

Eva Ryynänen: Kuvia puun sisässä
Eva syntyi vuonna 1915 ja kuoli vuonna 2001. Hän oli tunnettu kuvanveistäjä.

Elämän suurin ilo on tehdä sellaisia kuvia, jotka ovat aiheiltaan viehättäviä eivätkä kammottavia.”

Onni ei tule ulkoapäin, vaan ihmisestä itsestään.”

Taidekuvat, luonnonkuvat tuovat elämään elämyksiä –  monenlaisia tunteita.

Aarne Saarinen: Koen ylpeyttä siitä, että kuulun kivenhakkaajien ammattikuntaan
Aarne syntyi vuonna 1913 ja kuoli vuonna 2004.  En muistanut, että tämän niminen on ollut poliitikkona Suomen kommunistisessa puolueessa.

Olen kokenut, että yhteisöllisyys on voimistunut. Parhaimmillaan se tarkoittaa yhteistä vastuunkantamista maailman tilasta.”

Yhteisöllisyys on voimavara.

Irja Sarelius: Sitä minkä on oppinut, eivät pörssikurssit heilauta
Irja on syntynyt 1924 Karjalassa Kuurmanpohjan kylässä. Hän työskenteli kirjastonhoitajana.

En ole tyrkyttänyt kirjoja, mutta tartun mielelläni tilaisuuteen, jos voin suositella jotain hyvää.”

Kirjastot – elämysten ja tiedon olohuone.

Helvi Sipilä: Kanssaihmisiin suhtautuminen on ihmisyyden suurin koe
Helvi syntyi vuonna 1915 ja kuoli vuonna 2009. Muistan hänet ensimmäisenä naispresidenttiehdokkaana.

Kanssaihmisiin suhtautuminen on ihmisyyden suurin koe. Ihmisen pitää tehdä asioiden parantamiseksi voimiensa mukaan kaikki, mitä hän voi, ja hyväksyä se, mitä hän ei voi muuttaa, sekä rukoilla viisautta, että pystyisi erottamaan nämä kaksi asiaa toisistaan.”

Jumalaan turvaaminen – ihmisyyden kulmakivi.

Eino Torikka: Saamelaisyhteisössä puhalletaan yhteen hiileen
Eino on syntynyt vuonna 1925 Karjalan Kannaksella Laatokan rannalla Metsäpirtissä. Hänen vaimonsa on saamelainen.

Erilaisten perinteiden vaaliminen ja hyväksyminen. 


Leena Valvanne: Rakkaus voittaa kaiken
Leena syntyi vuonna 1920 ja kuoli vuonna 2008. Hänen toimi kätilönä. 

Vanhemmuus on monivivahteista.

Hannele Koivunen: Elämänviisaus: Kokemustietoa uusille sukupolville, Otava, 2001
Kannen kuvat: Titta Valla
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto


maanantai 2. huhtikuuta 2018

Monet kuljen mä vaikeat retket

Jussi Kuivamäki on syntynyt Ylistarossa, asunut useimmilla paikkakunnilla Pohjois-Suomessa ja viimeksi nimismiehenä Sievissä.

Monet kuljen mä vaikeat retket on hänen ainoaksi jäänyt romaaninsa, jossa kuvataan vuosisadan vaihteen (1900-luvun alku) aikaista kotiseutunsa kartano- ja torpparielämää, hallan huuruja ja kytösavuja, körttikansan jämerää virttä ja rukousta, miehen vaikeata tietä, vastuksia ja etsintää.  (takakansitekstistä)

Kirjan on kustantanut Herättäjä-Yhdistys ja tämä on seitsemäs heidän julkaisema romaani, jonka olen lukenut. Vielä on monia kymmeniä lukematta – lukuprojektini siis jatkuu vielä monta vuotta.

Monet kuljen mä vaikeat retket kuvaa ihmiselämän taistoja viinan viemänä, körttiuskon koettelemana.  Pohjalaiselle maisemakuvaus on rakasta – enemmänkin olisin kaivannut körttiläisten kuvausta, nyt jäi päällimmäisenä mieleen Matin kipuilut uskoa etsien, hairahtuen viinaksiin ja tappeluihin.  Annan rakkaus ja rukoukset saa lopuksi Matinkin löytämään rauhan sielullensa.

Suurperheen esikoisena Matti lähtee kotoaan – hallanviemät katovuodet ovat verottaneet perheen ruokavarastoja, on aika lähteä hakemaan elantonsa työtä tekemällä, renkinä.

Järvelän torpassa elää Annan isänsä ja Jaakko-veljensä kanssa, äiti on kuollut.  Anna on elänyt körttivanhempiensa myötä seurojen virrenveisuun rukousten ja kiitosten kantamana.

Anna lähtee Poutun taloon palvelijaksi. Hänellä on huonetoverina Hilda, houkuttelee Annan tansseihin.
Tanssipaikalla Matti ja Anna kohtaavat. Matin vie viinanhimo ja tanssinpyörre. Anna ei tunne olevansa kotonansa tansseissa, vaan lähtee sieltä pois, eikä enää halua niihin mennä.

Matin ja Annan tarina kulkee monen vaikean polun kautta. Matin tappelut, viinanjuonti ja käräjille joutuminen saavat hänet miettimään elämäänsä, kun Anna ei pidä Matin elämäntyylistä. Pikkuhiljaa Matti alkaa rauhoittua ja löytää elämällensä toisenlaista tarkoitusta.  Annakin alkaa uskomaan, Matin muutokseen.  Heistä tulee aviopari, mutta vielä on monta kivunhetkeä, ennen kuin Matti löytää samanlaisen uskon kuin Annalla on.

Jussi Kuivamäki: Monet kuljen mä vaikeat retket, Herättäjä-Yhdistys, 1975
Kansi: Tapani Aartomaa
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto

Tätä on kristinusko

C. S. Lewis on luonnollisesti tunnettu Narnia -kirjoistaan. Minullakin on yksi versio, Narnian tarinat (Otava, 3. p. 2005), mutta en ole koskaan koko Narnian tarinaa lukenut, vaikka tämänkin satukirjakokoinen kirja on ollut omassa hyllyssä kymmenisen vuotta.  Enkä ole kokonaan Narnia-elokuviakaan katsonut. Vasta muutama vuosi sitten olen osannut yhdistää Lewisin kristinuskoon. Viime syksyn Alfakurssin kirjasessa oli Lewisin kirja Tätä on kristinusko lukusuosituksena. Kirjan Mere Christianity hän on kirjoittanut 1952 radiopuheistaan vuosilta 1941-1944. Ensimmäinen suomennos vuodelta 1962 on nimeltään Ehyt elämä (Suomen lähetysseura). Kirjapajan julkaisema Tätä on kristinusko on julkaistu ensimmäisen kerran 1978. Vuoden 2012 painokseen (3. p.) on Antti Nylen kirjoittanut esipuheen, jossa hän muun muassa kirjoittaa:

Tämä on helppotajuisen, harvinaisen terävän kirjan tavoite on tyhmänrohkea.”

Kuitenkaan kristinusko ei ole mitä tahansa. Se ei ole salaisuus, siitä voi puhua vapaasti.”

Tätä on kristinusko on kirjoitettu yleisölle, josta nykypäivän suomalainen lukijakunta on kuin kärjistetty karikatyyri. Se on turvallinen teos, sopivasti syrjässä nykyisestä uskontokeskustelusta. Lewis ei mahtaile eikä nöyristele.”

Alkuaan radioesitelmiksi 1940-luvun alussa kirjoitettu teos esittelee kristinoppia niin kärsivällisesti ja tunnollisesti, toisaalta suorastaan paavalimaisen palavasti, että hymyilyttää. Se on kehu. Kirja hehkuu intoa, ei mitään tunteellista tohinaa vaan jonkinlaista totuuden riemua. Lewis on varma asiastaan. Siksi hänen sanansakin ovat niin terävät ja tukevat. Ilo lukea – ilo olla samaa tai eri mieltä.”

Mitä sitten Lewis itse on kirjoittanut kirjansa esipuheessaan:

Mere Christianity on siis koottu radiopuheista, jotka on julkaistu kolme eri kirjanakin: Broadcast Talks (1942), Christian Behaviour (1943) ja Beyond Personality (1944). Mere Christianity -teokseen hän on tehnyt joitakin poistoja ja lisäyksiä.

Tämä (kristinuskon) ydinsanoma on pikemminkin kuin eteishalli, josta avautuu ovia moniin eri huoneisiin. Jos pystyn johdattamaan jonkun tähän halliin, olen päässyt siihen mihin pyrinkin. Mutta huoneissa, ei eteishallissa, on takkatuli ja istuimia ja ruokaa. Eteinen on vain odotushuone.

On totta, että jotkut joutuvat odottamaan eteisessä aika pitkään, kun taas toiset tietävät melkein heti, mille ovelle heidän on koputettava. En tiedä, miksi tämä ero; mutta siitä olen varma, ettei Jumala jätä ketään odottamaan, ellei hän näe, että odotus tälle hyväksi. Kun sitten vihdoin pääset huoneeseen, huomaat pitkän odotuksen tehneen sinulle jotakin hyvää, mikä ei muuten olisi mahdollista.

Kun olet päässyt huoneeseen sisälle, kohtele ystävällisesti niitä, jotka ovat valinneet eri oven, ja niitä, jotka ovat vielä eteisessä. Jos he ovat väärässä, he tarvitsevat esirukoustasi sitäkin enemmän; ja jos he ovat vihollisiasi, Sinulla on Mestarin käsky rukoilla heidän puolestaan. Se on yksi talon yhteisistä säännöistä.”

Poimin kirjan eri osista ja niiden luvuista itseäni puhuttelevia kohtia.

OSA 1
Kysymys oikeasta ja väärästä – avain maailmankaikkeuden merkityksen ymmärtämiseen

Luku 1 Luonnollinen moraalilaki

Mitä on moraali?
Moraalilla tarkoitetaan hyvän ja pahan, oikean ja väärän erottamista ja sen mukaista toimintaa, eli oikeita ja vääriä tekoja. Sana tulee latinan tapaa tarkoittavasta sanasta mos. Joskus etiikalla tarkoitetaan samaa kuin moraalilla, mutta etiikka tarkoittaa moraalia tutkivaa tiedettä. (lähde: Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto)

Termi ’moraalinen’ juontuu latinan sanasta moralis, jonka perustana on tottumusta tai tapaa tarkoittava sana mos (mon. mores). Tämän etymologian mukaan moraali tarkoittaa totutun ja hyvänä pidetyn tavan mukaista toimintaa. Koska toimintatavat riippuvat luonteesta, ja toisaalta luonteen piirteet kehittyvät tottumuksista, sanoille ”moraali” ja ”moraalisuus” on syntynyt myös hyvään luonteeseen viittaava merkitys. Toisaalta sana ”etiikka” on saanut saman tapaan tai tottumukseen viittaavan merkityksen kuin moraali. Etiikan ja moraalin käsitteistä puhutaankin nykyisin varsin väljästi. Usein niitä käytetään toistensa synonyymeinä. (lähde: Tieteen termipankki)

Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto selittää luonnollisen moraalilain seuraavasti.

Wikipediassa luonnolliselle laille annetaan synonyyminä luonnonoikeus, luontaisoikeus.

Neljä seuraavaa lukua Lewis selittää ja pohtii luonnollista moraalilakia. Mikä on lain todellisuus, mitä lain takana on ja mitä se meille merkitsee. Minulle melko filosofista pohdintaan, josta en kykene tekemään omanlaisia johtopäätöksiä – oma ymmärrys tuntuu menevän solmuun, vaikka periaatteessa ymmärrän mitä Lewis selittääkin.

Etsin kirjaston kokoelmasta lisälukemista:

Sven Krohn: Jälkipaloja (Areopagus, 2018)
Juha Räikkä: Moraalin kanssa : esseitä hyvästä yhteiskunnasta (Unipress, 2004)
Terho Pursiainen: Sitoutumisesta ja sitoutumattomuudesta (Kirjapaja, 2003)
Terho Pursiainen: Vihreä oikeudenmukaisuus (Kirjapaja, 1999)
Jaana Hallamaa: Yhdessä toimimisen etiikka (Gaudeamus, 2017)
Matti Häyry: Hyvä elämä ja oikea käytös : historiallinen johdatus moraalifilosofiaan (Yliopistopaino, 2002)
Martti Lindqvist: Hyvä, paha ja pyhä : kirja eloonjäämisestä (Otava, 2002)
Eero Ojanen: Hyvyyden yhteiskunta (Kirjapaja, 1999)
Eero Ojanen: Hyvyyden maailma (Kirjapaja, 2000)
Mikko Heikka: Vapaina ja tasavertaisina : ihmisoikeudet uskontojen näkökulmasta (Kirjapaja, 2014)
Kimmo Kääriäinen – Kati Niemelä – Kimmo Ketola: Moderni kirkkokansa : suomalaisten uskonnollisuus uudella vuosituhannella (Kirkon tutkimuskeskus, 2003)
Edward Westermarck: Kristinusko ja moraali (Otava, 1984)
Juha Pihkala – Esko Valtaoja: Tiedän uskovani, uskon tietäväni : keskustelukirjeitä (Minerva, 2010)
Markku Ojanen: Uudistava usko (Perussanoma, 2011)
Petri Järveläinen: Kristinusko ja moraali (Suomalainen teologinen seura, 1994)
Kaisa Herne: Mitä oikeudenmukaisuus on? (Gaudeamus, 2012)

OSA 2
Mitä kristityt uskovat

Luku 1 Kilpailevat jumalakäsitykset

Jos olet kristitty, voit vapaasti ajatella, että kaikissa muissa uskonnoissa – omituisimmissakin – on ainakin jokin aavistus totuudesta” (s. 73)

Mutta kristitty ajattelee kyllä, että siinä missä kristinusko eroaa muista uskonnoista, kristinusko on oikeassa ja muut väärässä.” (s. 73)

Panteismi on uskonnonfilosofinen näkemys, jonka mukaan jumala on yhtä kuin maailmankaikkeus tai luonnon perusvoima (Tieteen termipankki)

He (panteistit) uskovat, että maailma melkein on jumala: jos maailma ei olisi, jumalaakaan ei olisi, ja kaikki mitä maailmassa on, on osa jumalaa.” (s. 75)

Heidän (kristittyjen) mukaansa Jumala keksi ja loi maailman, niin kuin ihminen luo maalauksen tai sävellyksen.”  (s. 75)

Luku 2 Sisällissota

Ateismi on näkemys, jonka mukaan jumaluuksia ei ole olemassa (Tieteen termipankki)

Martin Michael: Ateismi (Vastapaino, 2010)
Markku Ojanen: Ahdas ateismi (Perussanoma, 2011)
Timo Eskola: Ateismin sietämätön keveys : jumalankieltämisen heikoista perusteista (Uusi Tie, 2009)
Alister McGrath: Tätä on teologia (Kirjapaja, 2011)
Jussi K. Niemelä: Mitä uusateismi tarkoittaa? (Savukeidas, 2011)
Jari Kekäle ja Esko Murto: Narnia todellisuuden peilinä (Uusi Tie, 2005)

On turha vaatia, että uskonnon pitäisi olla yksinkertaista. Todellisuus ei nimittäin ole yksinkertaista.” (s. 79)

Todellisuus on usein toisenlaista kuin osaamme arvata. Siinä onkin yksi syy, miksi uskon, että kristinusko on totta. Se on uskonto, jonka sisältöä ei osaisi arvata.  Jos tarjoaisi meille juuri sellaista maailmankuvaa kuin olemme aina odottaneetkin, minusta tuntuisi, että se olisi oman mielikuvituksemme tuotetta. Mutta kristinuskopa ei olekaan meidän kuvitelmiemme mukaista. Se poikkeaa niistä juuri samalaisella omituisella tavalla kuin muukin todellisuus” (s. 81)

Luku 5 Käytännön johtopäätös

Kristus-elämä leviää kolmen tekijän avulla. Ne ovat kaste, usko ja se salaperäinen tapahtuma, jota eri kirkkokunnat nimittävät eri nimillä: joku ehtoolliseksi joku messuksi, joku leivänmurroksi.” (s. 104)

Kristitty ajattelee, että kaikki hänen hyvät tekonsa johtuvat siitä uudesta elämästä, jonka Kristus on antanut hänelle. Hän ei ajattele, että Jumala rakastaa meitä, koska olemme hyviä, vaan että Jumala tekee meistä hyviä, koska hän rakastaa meitä.” (s. 106)

OSA 3
Kristityn elämä

Luku 2 Kardinaalihyveet

Viisaus – terve käytännön järki, ihminen harkitsee tekojaan ja niiden seurauksia
Kohtuus – nautintoja sopivasti
Oikeudenmukaisuus – rehellisyys, vastavuoroisuusperiaate, totuudessa pysyminen, lupausten pitäminen
Urhoollisuus – rohkeutta kohdata vaaran, rohkeutta kestää kipua

Näiden hyveiden noudattaminen ei ole helppoa…

Luku 4 Seksuaalimoraali ja Luku 5 Kristillinen avioliitto

Näiden kahden luvun käsitysten kanssa olen ilmeisesti liberaalimpi kuin Lewis.  Toisaalta olen ehkä jäävikin puhumaan avioliitosta… itse olen elänyt 29 vuotta avoliitossa, enkä niitä syitä miksi emme ole menneet naimisiin tässä erittele…

Luku 9 Rakkaus – Luku 10 Toivo – Luku 11 & 12 Usko

Teologiset hyveet: usko, toivo ja rakkaus

Usko on kristillisten oppien totena pitämistä tai hyväksymistä.
Usko on kyky pitää kiinni järjen kerran hyväksymistä tosiasioista mielialojen vaihteluista huolimatta.

Kun luet hengellisistä kirjoista jonkin lauseen, josta et ymmärrä mitään, älä turhaan huolestu. Jätä se enempiä miettimättä. Jonakin päivänä, ehkä vuosien kuluttua, äkkiä ymmärrät mistä siinä oli kysymys.” (s. 200-201)

OSA 4
Enemmän kuin persoona: ensi askelet kolminaisuusopin ymmärtämiseen

Viimeisessä osassa on niin paljon asioita, joita en ensi lukemalla saa puettua sanoiksi tai löydä teksteistä juuri nyt minua puhuttelevia kohtia.

Tätä on kristinusko on kirja, joka ei yhdellä lukemisella avaudu. Luenko kirjan joskus uudelleen, ehkä. Ostanko kirjan itselleni, mahdollisesti.

C.S.  Lewis: Tätä on kristinusko, Kirjapaja, 3.p.  2012
suomentanut Marja Liljeqvist
(engl. alkuteos Mere Christianity, 1942, 1943, 1944, 1952)
Mistä hankittu: lainattu Kuortaneen kunnankirjasto

Kirjasta on kirjoitettu blogissa:

Sana papilta



maanantai 26. maaliskuuta 2018

Kokoa minut käsivarrellesi

Helena Viertolan olen tavannut Pohjanmaan Lausujien tapahtumissa.  Kokoa minut käsivarsillesi on hänen esikoisrunoteoksensa.

Kirjan takakannessa sanotaan:

Helena Viertolan runot ovat lyhyitä, hengittäviä, kuin kuvia. Paljon on puettu rukouksen henkeen.  Runoissa on evankelinen lämmin henki. Ihminen elää armon varassa ja kulkee kohti taivasta. Ihminen on pieni, usein luonnon teemojen ja elämänvaiheitten läpi kuvattuna, ja Jumala suuri ja armollinen. Tekstit ovat nousseet elämän eri tapahtumista ja sen tähden monet ovat hyvin koskettavia. Kristillinen vastuun ja rakkauden näkökulma on hienolla tavalla esillä, toisissa runoissa aavistuksenomaisesti, toisissa kantavasti kiteytettynä. Elämän tuska ja kaukaisenkin lähimmäisen osa on puettu sanoiksi.

Sydämeni hiljaisuus

Siunaus

Kun joku toivottaa
sinulle lähtiessäsi
siunausta,
olet antanut hänelle
itsestäsi jotakin.
Aavistitko itsekään,
että näin tapahtui,
mutta yhteyden
kimmeltävä säde
läpäisi sydämenne.
Sinä ymmärsit,
hän ymmärsi
ja kumpikin
saitte lähellenne
kappaleen taivasta.
… Ja siunaus
Kumpusi hänen
huuliltaan.

Ollessamme vähäiset
voi tapahtua
suurina lähellämme.
Meissä on silloin
tilaa toistemme
rakkaudelle.

Elämän ikkunasta

Kevät

Jumala,
annoit uuden kevään.

Jokaisessa silmussa
toivon siemen,
jokaisessa kastepisarassa
heijastus
taivaisesta kirkkaudesta,
jokaisessa yöttömässä
yössä aavistus
ikuisesta valkeudesta.

Kun annat syksyn tulla

Runoja kuolemasta, ikävästä, surusta.

Ristin matkalaiset

Pääsiäisajan runoja Jeesuksen kärsimyksestä ylösnousemukseen.

Tule lähelle joulu

Joulurunoissa on joulun kristillisen sanoma.

Helena Viertola: Kokoa  minut käsivarrellesi, SLEY-kirjat, 1995
Kansi ja taitto: Eeva Aaltio-Lumivuori
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto



Paavo Ruotsalaisen muisto 1852-1952 : Ristinkukkien juhlajulkaisu

Matkani Paavo Ruotsalaisen jalanjäljissä on jatkunut parisen vuotta – ja tämä kirjallinen matkani ei ole vielä edes puolivälissä, moni hänestä kirjoitettu kirja odottaa lukemista.

Paavo Ruotsalaisen muisto 1852-1952 on Herättäjä-Yhdistyksen Ristinkukkien juhlajulkaisu vuodelta 1952.   Ristinkukkia on ollut Herättäjä-Yhdistyksen kevätlehti vuosina 1937-?

Tähän Ristinkukkien -juhlajulkaisuun on koottu tekstejä Paavo Ruotsalaisen muistoksi herännäisjohtajilta ja -papeilta Väinö Malmivaarasta Olavi Karekseen ja Aku Rätyyn.  Lehdessä on myös muutama runokin.

Tämä lehti on siis Paavon 100-vuotisjuhlajulkaisu – hänen kuolemastaan tuli siis 100 vuotta kuluneeksi vuonna 1952.
Vanhat kuvat Nilsiästä ja Aholansaaresta tuovat muistoja monien vuosikymmenien takaa.
Onkohan mahdettu tehdä muita juhlajulkaisuja? 1877 Ukko-Paavon syntymästä oli kulunut 100 vuotta, ja 200 vuotta vuonna 1977.  Kun siitä tulee kuluneeksi 300 vuotta vuonna 2077, mitähän mahtavat heränneet silloin miettiä – minä en sitä enää ole näkemässä…

Paavo Ruotsalaisen muisto 1852-1952 : Ristinkukkien juhlajulkaisu, Herättäjä-Yhdistys, 1952
Mistä hankittu: lainattu Lapuan kaupunginkirjasto